No niin, lauantaina oli Outokummussa kivi-, koru-, ja kädentaitomessut, jonne sitten porukalla lähdettiin. Kivaa oli ja paljon oli kaikkea nähtävää siellä. Paljon kaunista ja ihmeteltävääkin oikein. -Harmi ettei siellä messualueella tullu kuvattua. Totta kai ostoksia tuli tehtyä. x') Ei niiltä kiusauksilta voinut välttyä.
Sitten kun messuista saatiin tarpeeksi, suunnattiin Kaivosmuseolle. Moni siellä aikaisempana vuonna olleista näyttelyistä oli suljettu remontin takia, mutta oli siellä silti paljon nähtävää. Kiipesin myös siihen pahuksen torniin, kun en viime vuonna kehdannut.... Jonkun hämärän lähteen mukaan se torni on 77 metrin korkeudessa...
On se jännää, ettei se maanpinnalta katsottuna nyt niin kauheen korkeella tunnu olevan... mutta sitten kun/jos uskallat kiivetä kapeita ja jyrkkiä narisevia portaita kerros kerrokselta huipulle asti niin sieltä on todella upeat näkymät....
Täytyy kuitenkin varoittaa, että se torniin kiipeäminen ja sieltä alas kapuaminen eivät ole heikkokuntoisten touhua. Itse asettelisin itteni sinne alariman kohdalle. x'D Selvisin kuitenkin elossa portaat ylös ja selvisin siitäkin kun ne piti tulla alas. Pelkäsin lähinnä sitä, että jos jalka lipeää niillä kapeilla portailla... ne on semmoset, jotta niille ei pysty oikein kunnolla polkemaan koko jalallaan. ( Kun on kenkinä kanootit niin.. ) Alastulokin on parasta suorittaa varoen... joka paikassa ei ihan tuntunut olevan turvallista kädensijaa... Niin ja hyvä sentään, että torniin kiipeämiseen vaadittiin kypäräpakko.
No, viimeisillä porrasaskelmilla alas alkoi jo tuntua, että jalat saattaa pettää alta. Tuli semmoinen huojuva vellova olo polviin ja polvista alaspäin. -Asiasta kolmanteen... on hyvä pitää matkassa kaksi asiaa joita itsellä ei ollut; aurinkolasit ( ainakin siellä huipulla ) ja vesipullo. Nestetankkaus olisi voinut tehdä ihmeitä jossain välissä kiipeämistä/laskeutumista.
Mutta alas kuitenkin pääsin ja vielä alemmas mentiin kun vuorossa oli pitkän portaikon laskeutuminen alas riippusillalle. Rikastamon näyttely jäi sitten taaskin näkemättä... Ensi vuonna annan muiden kiipeillä torniin ja menen tutkimaan sitä rikastamorakennusta. Sekin rakennus on aika korkea, mutta sääli ettei sen ylimpiin kerroksiin pääse kapuamaan.
Ja kiipeäisinkö uudestaan, vaikka seuraavana ja sitä seuraavana onkin jalat siinä kunnossa, että käveleminen on yhtä helvettiä ja raahautumista? Enköhän.
---
En silti ala harrastaa vuorikiipeilyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti