Siivoilin tänään hieman yhtä kirjahyllyistä, johon on tullut kasattua joukko tyhjiä A5-kansioita, pelit sekä jonkun verran vähemmän mielenkiintoisia kirjoja. Sieltä löytyi myös kansio, johon oli joskus tullut mielenhäiriössä tulostettua jonkun nippu ohjeita miten oikeaoppisesti englanniksi pitää kirjoittaa. -Prätkisfanijuttuja, itsensä kirjoittamisen asiantuntijaksi nimittämä ja tyyppi, joka nekin aikanaan tuotti oli jotenkin sellainen, että paskat itse tarinasta ja siitä miten tylsä tarina, kunhan se on oikeaoppisesti kirjoitettu ja hahmot luotu niin ettei yksikään ole mary-sue/gary stue.
Okei, kirjoittajalla on ehkä tekniikka hallussa, mutta hyvää tarinan kertomista voisi vielä petrata ainakin lukemani perusteella. -Muistaakseni senkin tyypin ficcien luku tökkäsi joko siihen, että ne olivat tylsääkin tylsempiä ja viimeistää ne tökkäsivät typerästi nimettyihin hahmoihin. Ja itsekin harrastan jälkimmäistä nykysin. Ha ha ha! Mutta jos olin unohtanut tulostaneeni ne, niin olin myös unohtanut miten tärkeilevään ja purevaan sävyyn ne "ohjeet" oli kirjoitettu. -Varsinkin jos niitä yritti suomeksi kääntää...
Onhan niitä kirjoitusvirheitä tullut itsellekin. Montakohan tässäkin tekstissä mahtaakaan olla? Laskeeko niitä kukaan? En usko. Virheet ovat lisäksi sellaisia, että niitä voi yleensä korjata. Kirjoitustutojen kirjoittajan mielestä jokainen virhe on suoranainen kauhistus, jota ei missään tapauksessa saa olla tekstissä. No, miten vain. Sillä ajatuskannalla vain olla ennen pitkäälataamossa metsästämässä karanneita muumejaan. Olisi hyvä aika oppia ettei mikään ole 100% täydellistä. Se on silkkaa utopiaa.
Huvitti suuresti se vertaus, jossa kärjistettiiin kirjoittaminen savenvalamiseen huvin vuoksi ettei kukaan laita kukkia rikkinäiseen maljakkoon. No, ei tietenkään laita. -Ellei ole kyse keinokukista jos vaasi muuten on ehjä. ;)
Savenvalimisessakin voi sattua virheitä ja ruukku voi olla aavistuksen muotopuoli, lasitus voi mennä perseelleen tai värit ja viimeistään poltto. Kirjoittaja selvästi tiedä edes savitöiden perusasioita. -Olen ollut monessa mukana ja myös savitöitä tekemässä. Siis ihan oikeita savitöitä, oikealla savella, joka pitää polttaa ja lasittaa ja polttaa uudelleen.
Mutta maailma ei kaadu yhteen pilkkuun tai yhteen väärinkirjoitettuun sanaan. Vai kaatuuko muka? Käsi ylös, jonka mielestä pari kirjoitusvirhettä siellä täällä pilaa hyvän tarinan? Tähän asti jokaisessa painetussa kirjassakin mitä olen lukenut on ollut ikävä kyllä lyöntivirheitä. -Uskoakseni se on joku taikauskoinen kirjapainojuttu.
Painetuista kirjoita puheenollen... Enpähän alkaisi nalkuttamaan kirjoitusvirheistä. Paskalla tekstilläkin pystyy tahkoamaan rahaa ja arvaatte kyllä ketä ja mitä tarkoitan, varsinkin jos sen on kerran lukenut ja huomannut tarinan kompuroinnin.
Oma lukunsa ovat kyllä ne englanninkieltä suoltavat nuoret, jotka kirjoittavat niinqu näin ja numeroin ja ties miten. LAIK TIIIS! Siihen pikainen äidinkielen oppitunti on vain hyväksi. Valitettavasti tämä erityisesti nuorien suosima tapa kirjoittaa englantia on valtaamassa kaikkia paikkoja missä voi keskustella/kirjoittaa. :/
Ja mitä tulee tarinan kirjoittamiseen... Hyvä tarina alkaa yleensä ideasta. Yhdellä nettitutulla on loistavalta kuulostava fanficidea. Olen yrittänyt rohkaista sitä, mutta ties miksi se sitten taas tulkitaan. Idea totta totisesti vakuutti allekirjoittaneen toimivuudellaan siinä määrin, että haluaisin mielelläni lukea sen sitten joskus, jos tämä kamu sen saa kirjoittettua.
Kirjoitusohjeiden kohtalosta sen verran, että rypistin ne palloiksi ja pistin roskiin. Kyllä niillä mökki lämpiää. :) En tarvinnut niitä kun tulostin ne, enkä varmaankaan tarvitse niitä nytkään tai tulevaisuudessa. Ainoa asia, josta olen samaa mieltä on beta-lukija...
Tosin en ole onnistunut saamaan yhtäkään, joka osaisi hommansa.
---
Etsii betaa, eikä muumeja
