Tänään oli tutustumispäivä, jossa tutustuttiin aikuiskoulutuskeskukseen ja jätteenkäsittelylaitokseen. –Älkää pliis edes yrittäkö miettiä miten nämä kaksi paikkaa liittyvät toisiinsa.
Ka, en usko jotta oisin kerinny aikaisin liikenteeseen ilman kyytiä. Pakkauvuttiin kahteen henkilöautoon ja lähettiin. Satoi jo uamusta. Mänömatkasta koetin lukke vähäsen. Olin ottana Vuorisen Juoppis vola nelosen mukaan, vuan siitä olin hukanna sen kohan minne olin jiänä. Löysin sen lopulta kun olin lukena pätkii sieltä ja tieltä. Varmaan kattovat, vuan en nähnä aikaseks selitellä sen paremmin. Matka män aieka hiljasesti.
Sato edelleen kun pieästiin aekuiskoulutuskeskukseenja kyllä kirosin kun ei tullu otettuu sadevarjoo mukkaan, vuan heitin sen töehin. Iso paekka vuan ei voena kun miettii jottaa pittääkö sinne körytä niin hankalasti monen mutkan kautta?
Meitä ol siellä kaks eri ryhmee, vuan auditorioon ei mänty vuan mäntiin johonki palaverihuoneen tyyppisseen, jossa oli matalat pöyvät ja epäergonimiset tuolit. Niitä tuolija ei ou tehty immeisille, joitten tarvii kattella videotykin suuntaan ja istua sivuttain. Voe miun selekee. =..=’ Esittelijä piti palopuhetaan melekosella innolla, vuoan kerkesin kattella miten “kiinnostunneen” näkösiä immeisiä ol siinäkin toisessa ryhmässä.
Siinä alussa kerkesi joku paikallisista hakea unohtunneen satteenvarjonsa, jollanka joku siitä toesesta ryhmästä hörähti siihen malliin kun oisi ollu paraskii vitsi. Ol muuten aienoo joka nauro semmosessa tilanteessa. <..<’
No, energisyyvestää huolimatta se meijän opas oli laeska akka kun ei kierrättänä meitä pitkin aluetta. Osottel vuan jotta tuo rakennus tuolla on maatalaousopiskelijoitten ja puutarhaimmeisten ja jossaen siellä vieressä on tietotekniikan opiskelijoitten rakennus. Hö, oes ne voinu käyvvä kiertämässä. Ei kukkaan oesi siihen satteeseen sulana. Sen sijjaan ravattiin pitkin sitä rakennusta missee oltiin. Sähköpaekassa se staattisen sähkön hurina teki korvissa aeka kippeetä. Piässä myös, vuan piti kestee.
Hitsauspuolella luulin, jotta niillä on joku parimetrinen robotti sielä, jossa on silikoninahka. Ka, ku sisälle tullessa siellä seisoskeli hongankolistaja liikkumati ja paekoillaan, leuka nykien ja silimät seisoin ihan ku robotilla. Mietin jotta täähän on mahtava paekka ja ossaavii immeisii kun tuommosen ovat suona tehtyy. Oven ulukopuolella ol muuten passissa se pellistä kasattu hitsaajan, jonka tekemisessä Behemoth oli osasyyllisenä. Vieläkkii näky seisovan passissa sielä. Siis se peltiukko, ei Behemoth.
No, siitä esittelystä sitten ku selevittiin ni käytiin haukkaamassa kahvi ja kahvileipä. Muuhun ei ollu aekoo. Otin täytetyn bagelin, joka ol kyllä leivottu niin tintturanks ja sitkeeks jotta hyvä jotta sai otetta. Ja kaikesta tomaatistaan ja muusta niin kuiva jotta… Katoin ves kielellä kun papat siinä vieressä mihin istuin söi oikian lihapullannäkösii lihapullia kastiikkeella ja muusilla ja ol niillä vielä jottain kiusaustakkii siinä. Ja sallaattii. Muutaman penkin päässä istu lauma pentuja, joilla tärkein puheenaihe ol mustikkashottien kumoaminen lattialle umpijurrissa. Just just.
“Ruuvan” jälkeen lähettiin sitten kohden jätteenkäsittelylaitosta. Tupakanpolttajat poltti kiireessä tupakat ja ahtautu autoon. Muuta ei tarvittu miulle piänsäryn laukasemissseen. Mietin jotta voenhan mie ottoo liäkettä kun on mukana laukussa. Vuan sitten muistin, jotta eihän miulla oo se laukku missee ne liäkkeet on, ees mukana. Oltiin etuajassa siellä jätteenkäsittelylaitoksella ja multakasoista ja siististi hoidetusta nurmesta ei kyllä voenu ees pietellä, jotta tääkö se sitten on. Sieväks olivat paikan suana.
No, siellä ollessa piänsärky vuan paheni ja ol aeka hankalloo lukkee mittee siellä piirtoheittimellä oekeen luki kun valakeet pikku pallerot alako tanssia siinä silimiin eessä. Helevetti se ennee mittään tavan piänsärkyvä ollu. No, koko ajan vuan olo huononi siellä, vuan keskettiin. Kukkaan tuskin huomasi mittään outova.
Lähtömatkalla poeketiin kierrätystavarataloon ostoksille. Ol hauskoo kun sanottiin jotta kyyvissä ollu aenoo mieskii halus lähtee shoppaamaan, tää vuan huutaa melekeen suoraa kurkkuva, jotta pakkohan hänen on ku on kerran kyyvissä. Totta, totta.
Ka, aeka liikemainen ja pieni. Sittee ei voe ku vuan ihmetellä, jotta semmonen paekka jossa mänis vuan noen nelejä immeistä niin pittää olla immeiset joka osastolle. Ja se pikkuruinen paekka ol jaettu kuulemma osastoihin. O..o’ Suurinosa immeisistä siellä olikii paekan työväkkee!
Löysin kolome kirjee mitkä ol pakko suaha. Halavalla lähti myös. Oes myös ollunna pari muutakin vuan ku oliviat pokkarihintasen kirjan hinnoissa ni annoin jiähä. Jos mie ne koskaan halluun ni varmasti löyvvän huuvosta… kuten löytyykin… Halavin alk. 1€.
Tulomatkalla koski niin pahasti piähän, jottei haluttana kaevoo kirjoo ja lukkee. Siitä ei oes tullu mitään. Ei tullu nukkumisestakkaan, vaiekka väsytti helekutisti. Matkalla tul nähtyä iso parvi hanhia. Isoin mitä oun tähän asti nähnynnä.
Piti vielä odotella töessä vähän aekoo jotta piäsöö kotia. Kuvoin vähän aekoo, vuan lopulta siitäkkään ei tullu mitään kun piähän koski joka luhan jyssäyksellä aena vuan enemmän. Joi teetä vähäsen. Autto vähän. Oes pitänä sammuttoo keittiöstä valot siks aekoo ku olin siellä ja istuu pimmeessä. Se oes auttanna.
Iltasella kun sitten olin kotona otin särkyliäkettä sitä varroo jos se on piänsärkyy, vuan ei se liäke mittään auttanna. Koski vuan. Lopulta alako sähkövalokin koskee silimiin niin piti sammuttoo valot ja olla peiton alla. Iltasella mylläytti mahassakin vuan sain piettyy kaiken sisällä.
Jos tästä päivästä nyt sitten jottain jäe ni migreeni. Lievä onneksi. Mitään muutahan en ennee muista, jottain liittyen siihen jotta jätteenpolttolaitos tuottaa äärimmäisen vähän päästöjä, jotta sen voes rakentookin. Hyötyyhän siitä on ku jätteet saes poltettuu tuhkaksi jottei niitä tarviis hauvata muahan ja sitten tuas ettiä uutta monttuva niille.
Turhan heleposti unohtuvaa tietova tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti