Korteista visioitua

Näen neidon tornissaan,
yksin kammiossaan,
yksinäisellä saarella,
turvassa pedoilta,
turvassa elämältä,
katkerana,
tekemässä itsestään profeettaa.

Puistossa on aina väkeä,
hilpeää seurustelua,
päiväkävelyitä,
koiranulkoiluttajia,
lenkkeilijöitä,
lammessa ui lintuja,
joutsen levittää siipensä,
lentääkseen pois,
leijonat vahtivat porteilla

Kirkkaan valkeana hehkuva huippu,
lunta kaikkialla,
takana temppeli,
lepo on ohitse,
edessä tie,
on aika jatkaa matkaa.

Kirja, jota oinas vartioi,
se ei ole kuolevaisille,
ei jumalillekaan,
verenpunainen,
jumalan verestä,
sivut ihmisten nahkaa,
seitsemän sinettiä,
lukossa,
lukittuna se pysyykin,
nyt ja aina.

Kattelin noita Mystic Learmon-kortteja tossa ja tämmöisiä visioita puhkesi verenpunaiseen kukkaansa. 8D

Riimut ja zenerit, sekä Tarotkortti kokoelmaa..

Etsiskelin eilen yhtä tarot pakkaani, kun muistelin, että siinä oli suurinpiirtein samantyyppiset kuviot kuin king.comi:ista löytyneestä pelistä, jossa on tarot pakan minor arcana, mutta ilman kuningatarta. <..<’ Peli nimi on muuten Scopa king ja noilla säännöillä sitä näkyisi pystyvä pelaamana ilman konettakin jos siis kotoa tarot-pakka tai pelipakka löytyy. 8’3

Tarot pakasta lyhyesti: Pakassa on kortteja yleensä 78 ja se jaetaan Major ja Minor arcanaan eli Suurten ja pienten salaisuuksien kortteihin.

Minor arcana eli Pienten salaisuuksien kortit, joka lähes sellaisenaan vastaa pelikortteja sillä erotuksella, että tarot pakan maissa ovat varsinaisia kuvakortteja on neljä; paashi/palvelija/lähetti, ritari, kuningatar ja kuningas. ( Crowleyllä oli oma näkemyksensä; prinsessa, ritari, kuningatar ja prinssi… ) Myös muissa uudemmissa pakoissa voi olla omat nimityksensä näille neljälle. Tutummat pelikortit ovat muovautuneet Tarot pakan pienistä salaisuuksista ja Suurten salaisuuksien Narri-kortista, josta on tullut jokeri ja jokereita tavan pakassa on kaksi…

Major arcana taas käsittää loput kuvakortit,  joita on 22 ja luvut 0-21:teen.

Pakkojen aiheita on monia. Kaiken lisäksi korttien symbolismi ja tarkoitus vaihtelee suuresti pakan tekijän mielenlaadun mukaan.

No, Klassinen tarot pakkani sitten löytyi. Sain sen pakan lahjaksi ja se on ensimmäinen pakkani. :3 Noh, ei ainakaan siitä pakasta oltu saatu vaikutteita, vaikka kuvitustyyli samantyyppinen olikin.

Samalla löytyi ikivanha luomus, jonka muista kyllä tehneeni, mutten muista milloin… 8’3 Riimukortit. 8D Normaalistihan riimut kaiverretaan puupaloihin tai maalataan kiveen tai simpukankuoriin jne jne… Muistelisin, että laskelmoin että koska työvälineeni on paperi, että paperille sitten. x’)

Tein joskus uudemmankinlaiset. Kahdeksankulmaiset kummajaiset, jotka… jotka… Asioita alkaa palailla tässä kirjotitaessa mieleen, kuten se, että minulla on itse räpellettyjä riimukortteja kaksi pakkaa. Vissiin olen tehnyt yhdelle kaverille joskus tulostetun version, että on saanut askarrella kortit itse…

Samalla kun löytyivät myös itse askarrellut zener-kortit. 8’) Zenerit on nimetty kortit kehittäneen psykologin mukaan ja korteilla tutkitaan/harjoitetaan selvännäköä/telepatiaa.

Selvä. Otetaan kuvia… Pitää etsiä se kahdeksankulmainen pakka. Tässä kuitenkin osa tämänhetkistä pakkakokoelmaa. Toinen klassinen pakka, sekä New Orleansin Voodoopakka eivät mahtuneet kuvaan…

Ylhäältä; Celtic Dragon, Crow’s Magick, The Gothic, Bohemian gothic, Dragon, Gemstones and crystals, Viking, Chinese, Cosmic, Crowleyn sekä klassiset…

Outo keräilykohde kieltämättä, mutta pidän joidenkin pakkojen kuvituksesta. Klassinen pakka on ainoa, joka ei vastaa kriteeriä, joka minulla on ollut muiden kanssa.

Kuva by Uku

Ihan ufo juttu

Maanantaiaamuna näin villiä unta. Unessa oli sinertävä, pimeä talvi-iltapäivä. Sellainen alkutalven ilta, jossa aurinko on juuri kadonnut taivaanrannasta ja pimeys on vallannut alan. Vissiin oli myös kylmä, koska kaiketi olin turautunut useampaan vaatekertaan ja menossa sisälle taloon.

Taivaalla välähteli repaleisten pilvien seassa valoja ja piirtyi savuvanoja ja hemmetillinen jylinä ja pauke kun hornetit lentelivät ympäriinsä. Jäin katsomaan ja ihmettelemään tätä kaikkea.

Ja sitten ikäänkuin posahti ja jotain todella raskasta tulla jyristeli alas sinkoillen osia sinne tänne. Muistan tuijottaneeni sitä näkyä silmät selällään.... Taivaalta nimittäin tulla kolisteli hemmetin iso kuparinvärinen ja kiekonmallinen ufo, jonka pinnassa oli koukeroita. Se jysähti peruskallioon metsän takana. Yritin väistellä mahdollista lentävää romua, jotain metallin ja puunkappaleita tais sataakin niskaan... Toivottavasti ei ihan ääneen päässyt ällistynyt, kun se kiekko tuli alas; voi v....  Se oli vaikuttavaa...

Ihan kuin elokuvassa konsanaan paikalle tuli sitten jotain armeijanväkeä suojapuvut päällään, vaatien väkeä evakuoimaan karanteeniin. Ihan suomalaisia taisivat olla eivätkä jenkkejä. Sitä seurasi sitten myös kiista siitä lähteekö talon porukka karanteeniim/evakkoon vaiko ei.

 

Uni päättyi epäselvyyteen ja joko siihen, että Minttu pomppasi sänkyyn herättelemään tai siihen kun kello alkoi rämistä.

Yleensä uneni ovat näin realistisia. Rakennukset näyttävät rakennuksilta, äänimaailma kutakuinkin sama kuin todellisuudessa. Joidenkin ihmisolioiden kasvot eivät kyllä hahmotu... Taivaalta putoava roina sen sijaan hahmottuu melkein valokuvatarkasti... =..='

En vakavaksenikaan usko mistään unenselityskirjasta olevan apua, ei niissä ole koskaan puoliakaan niistä asioista joita vilahtaa omissa unissani ja kaikki tietävät että Freun oli perverssi uniselityksineen...

Enneuni tuo ei voinut olla... Lähinnä jo siksi että millä todennäköisyydella alasammuttu ufo rymistelee alas juuri täällä?! Olettaen siis, että ufoja oikeasti on olemassa ja miksei olisi, olisi aika hullua olettaa ettei koko maailmankaikkeudessa ole muita kuin me täällä Terralla. <.<'

Hymy

Vanha kirjoitus.

~Hymy ~

20042006

copyriught Ukuli 2006, kaikki oikeudet pidetään hamaan loppuun asti

Minä hymyilen paljon, virnuilen vielä enemmän. Kun teen jotain mistä pidän, mikään ei estä suupieliäni kaartumasta ylöspäin. Mitä mieluisampaa tehtävää, sanoivatpa muut mitä tahansa, sen leveämpi hymyni on.

Jos ihastun, hymyilen. Silloin hymyni on typerääkin typerämpi ja tavallista leveämpi. Syytä, miksi naamallani on jotain niin sanoinkuvaamattoman typerää, en tietenkään kerro kenellekään. Ja kenelle muulle se muka kuuluisi kuin minulle? Aivan, niin arvelinkin.

Pieniä arjen asioita, onnistumisia tai takaiskuja. Arvatkaapa keneltä onnettomalta onnistuu hymy myös silloin? Toiven vahingollekin saatan hymyillä ja jos se ei ole vielä tarpeeksi paha, saatan nauraakin. Vahingonilo on se paras, saattaa mutinaa kuulua. Ehkä saattaa olla niin, että näen sen hyvän puolen ja naurankin sille. Pahemminkin voisi aina käydä.

Suunnitellessani jotain, saatan erehtyvä virnuilemaan. Usein aika paljonkin. Mieleni valtaavat ajatukset ovat usein siihen syypäänä. Vilkas mielikuvitus on se toinen pikku pirulainen, joka vetää naaman virneeseen. Välistä tuntuu, että lihakset kramppaavat. Ehkä joskus vielä käykin niin, kuka tietää...

Innustuessani venyy naamalleni jotain mille on olemassa nimikin; hymy. Se on usein sellainen iso ja saattaa nähdä vähän hampaitakin. Usein kumimainen ja sitten alkaa puheen säksätys. Sitä tapahtuu melko harvoin ja kun niin käy, useimmat ihmettelevät silloin, että puhuuko tuo nyt vakavissaan? Kyllä vain. Vakavampaa tyyppiä saakin hakea.

Joten. Mitenkähän tuo lienee? Hymyilyttääkö? Edes vähän?

 

~Uku