Hymy

Vanha kirjoitus.

~Hymy ~

20042006

copyriught Ukuli 2006, kaikki oikeudet pidetään hamaan loppuun asti

Minä hymyilen paljon, virnuilen vielä enemmän. Kun teen jotain mistä pidän, mikään ei estä suupieliäni kaartumasta ylöspäin. Mitä mieluisampaa tehtävää, sanoivatpa muut mitä tahansa, sen leveämpi hymyni on.

Jos ihastun, hymyilen. Silloin hymyni on typerääkin typerämpi ja tavallista leveämpi. Syytä, miksi naamallani on jotain niin sanoinkuvaamattoman typerää, en tietenkään kerro kenellekään. Ja kenelle muulle se muka kuuluisi kuin minulle? Aivan, niin arvelinkin.

Pieniä arjen asioita, onnistumisia tai takaiskuja. Arvatkaapa keneltä onnettomalta onnistuu hymy myös silloin? Toiven vahingollekin saatan hymyillä ja jos se ei ole vielä tarpeeksi paha, saatan nauraakin. Vahingonilo on se paras, saattaa mutinaa kuulua. Ehkä saattaa olla niin, että näen sen hyvän puolen ja naurankin sille. Pahemminkin voisi aina käydä.

Suunnitellessani jotain, saatan erehtyvä virnuilemaan. Usein aika paljonkin. Mieleni valtaavat ajatukset ovat usein siihen syypäänä. Vilkas mielikuvitus on se toinen pikku pirulainen, joka vetää naaman virneeseen. Välistä tuntuu, että lihakset kramppaavat. Ehkä joskus vielä käykin niin, kuka tietää...

Innustuessani venyy naamalleni jotain mille on olemassa nimikin; hymy. Se on usein sellainen iso ja saattaa nähdä vähän hampaitakin. Usein kumimainen ja sitten alkaa puheen säksätys. Sitä tapahtuu melko harvoin ja kun niin käy, useimmat ihmettelevät silloin, että puhuuko tuo nyt vakavissaan? Kyllä vain. Vakavampaa tyyppiä saakin hakea.

Joten. Mitenkähän tuo lienee? Hymyilyttääkö? Edes vähän?

 

~Uku