On se muuten jännää, että santtu on ehkä niin itsestäänselvyys suomessa, että niitäkö ei sitten mistään puutarhan verkkokaupasta olevinaan saa?! Arvelin, jos ensi viikolla pääsee kylille niin käyn K-kaupasta kattomassa ( kun kylän toisessa kaupassa ja ainoassa kukkakaupassa on pelkkää ei-oota koko ajan. ) onko sinne jäänyt sellaista värimuunnosta, jonka haluaisin. Mieleni minun tekevi sellaista valkoista, jossa olisi purppuranvärinen keskus. Niinkuin tämä valkea-violetti mitä rakastan, mutta purppurampana vain.
Kyllä, pidän santuista ja ikkunalaudalleni niitä vielä mahtuisi pari. Metsästän edelleenkin ihanaista ja suorastaan jumalaisen kaunista blue dragon lajiketta. Jos saisin edes yhden.
Pitääköhän tämän takia liittyä johonkin puutarhafoorumiin, että olisi pieni mahdollisuus saada tuollainen. =..=
Niin ja nämä mitä miulla on tällä hetkellä, voivat hyvin. Kuki eivät ja nekin mitä sain pedolta aikaisena synttärilahjana; kukat kuivuivat ja lehteä pusketaan. On siis ihan kasvuaika ja syksyllä juurtuneet koittavat nyt kovasti puskea pientä lehteä.
Seuraavaksi vuorossa olisi santtuarmeijani kouliminen. Jokainen saa oman ruukun ja uutta multaa. :3
Peto se vaan tykkää vittuilemisesta. Se on jo vuosia nalkuttanut mulle siitä, että kun hänellä oli niitä erivärisiä niin kaikki olevinaan muuttuivat yksiväriksiksi sinisiksi. Jos kerran värimuunnos on kasvin geeneissä niin kärpäslegioonakaan ei saa sitä väriä muuttumaan.
Voin väittää melko varmuudella, että hän ei ymmärrä intoani santtuihin, niiden hälläväliä kasvatukseen tai siihen, että pidän santuista ylipäätään. Minusta ne ovat somia ja sitkeitä. –Tai oppineet sitkeiksi miun kanssa. Sinnittelevät todella, todella sitkeästi. :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti