Eräskin turhuuksien torstai...

Kummallista, että nykyisin kun olen taas joutunut TE-keskuksessa käymään, niin olen ollut perkeleitä täynnä kun olen sieltä päässyt pois. Olen ollut ärtynyt uuteen paikkaa, joka on ahdas. En tiedettävästi pode klaustrofobiaa, mutta pienet piukat paikat ahdistavat. Valitettavasti. Sinne kun menee ja istuu tuoliin, niin ei oikeastaa tee yhtään mieli tehdä mitään muuta kuin katsoa ulos ikkunasta.
Ihan totta. Se paikka tekee sen. :/
Siinäpä olisi feng-shui sisustajille mukava kohde tehdä siitäkin paikasta kaikille viihtyisä. Insinöörit ovat ainakin sössineet jossain jotain ja pahemman kerran. * nurinaa *

Olin ja olen edelleenkin vihainen siksi, ettei mikään asia ole edistynyt yhtään mihinkään päin. Mietin jo siinä vaiheessa, kun halusin pistää pillit pussiin siltä tapaamiselta. Ei haluttanut istua siellä 60 minuuttia siksi, että kuulin koko saman litanian ja piristyspuheet kuin viime kerrallakin... Tällä kertaa ainoa lisä siihen tuntui olevan työttömyyskassasta kertominen ja siitä, että mahdollisesti voisi olla niinkin, että pulitan jostain syystä parisataa parin vuoden ajalta johonkin kassaan, jotta saan pari euroa lisää päivärahaan...
Ei kuulosta järkevältä toiminnalta. Valitan. Ei varsinkaan, jos omat tulot on nollassa.

Toinen uusi asia entisen hutun päälle oli, että esittämäni suunnitelma seuraavasta työkokeilusta pistettiin kerralla ryttyyn siksi, ettei se näiden virkaintoisten ihmisten mielestä edistä työllistämistä. He eivät ole kuulleet sanontaa ei sellaista työtä, joka harrastuksia haittaa... Joten ehdotukseni on aivan passeli ja kompakti ratkaisu. Edellyttää, että pääsen sinne minne aion... Jos en pääse sinne, niin sitten keksitään sitten jotain muuta. Totta kai toivon, että pääsen. Pääsisin mahdollisesti palkkatuelle ja saisin säästöön mahdollisesti jotain ja ehkä saisin rahat ostoksiin Dollzonessa... Ehkä.

Oli kyllä mielenkiintoinen homma tarjolla taidemuseossa. Naureskelin, että totta kai se voisi olla mukavaakin. Samoin sekin jos salakuljettaisin omia töitäni näyttelyyn ja esittäisin mahdollisimman viatonta jälkeenpäin. Ei, arvon johtaja, en tiedä mistä tai kenen ne taulut ovat... diididiidiii....
Kyllä kai sitä itseään aika hyvänä amatöörinä pitää... tosin riippuu suuresti siitä kehen vertaa. 8D

Mutta sitten ärsyynnyin taas, koska keskustelu alkoi jälleen kiertää samaa kehää mitä se kiersi viime kerrallakin. Minusta alkoi vähän tuntumaan, että se on sen ukon vika, joka siellä myös istuu. Mikä ihme siinä on, että jos keski-ikäinen mies on mukana keskustelussa, niin se keskustelu ei juurikaan etene. >..<’ Enää puuttui se tyypillisin piirre, että samaa lausetta hoetaan kolmeen kertaan viiden minuutin sisällä.
No, siinäpä olikin se toinen syy miksi yritin liueta paikalta ennen kuin tunti tuli täyteen ja Ukun vitutuskäppyrä hipoi migreenilukemia. Minun puolestani se äijä olisi saanut pysyä soittelemassa henkilökohtaisia puheluitaan.

Ainoa hyvä puoli on, etteivät ne enää ehdottele menoa kursseille... Kaikki mitä niillä on täälläpäin tarjottavana on joko kertaalleen käyty tai niille ei ole päässyt. Mitään uutta niissä kursseissa ei ole ollut tarjolla. Aina yhtä ja samaa ja sitten kun saivat yhden uuden, metsäkoneenkuljettajakurssin, niiin sen ne sai muutama vuosi liian myöhään. >..<’ Juuri sopivasti kun alkoi nämä ongelmat metsien, metsänhoidon metsureiden ja paperialan kanssa. Nappi ajoitus, jonka olisi pitänyt päätyä failblogiin ja josta olisi pitänyt antaa kunniakirja vuoden sähläreinä.

Saamani palvelu on ollut viime aikoina äärimmäisen ala-arvoista, joten voinen käyttää sen tunnin jotenkin mielenkiintoisamminkin. Seuraavalla kerralla teen kuten kaverini... otan kirjan mukaan ja alan lukemaan sitä.
Toivoa sopii, että seuraava kerta menee paremmin.

---
MISSÄ SE KANSLAISPALKKA-UUDISTUS OIKEIN VIIPYY?! Tai isompi pelivoitto... sekin kelpaisi, niin pääsisin eroon kaikista noista helvetin....