Miten se päivä muuttuukaan...

Aamulla olin väsynyt siihen että on noustava ja raahauduttava kurssille. En jaksaisi enää niin millään. Hah, tässäpä onkin haastetta löytää työpaikka johon ei leipäännyt jo parissa viikossa. <.<'

Aamupäivällä olin iloinen siitä, että nukkeni on lähtenyt matkalle tännepäin. :3 Luultavasti kaverinit ovat tympääntyneitä kuulemaan nukkeintoilustani. <.<'

Nyt päivällä puolestaan raivostuttaa! Miten pahasti, kysytte. Sen verran, että nylkisin hymyssä suin elävältä kaikki ne jotka ovat kehittäneet koko AB-kortti vouhotuksen. Miksi, kysytte. Siksi, etten näe mitään järkeä siinä että tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, esitysgrafiikka jne on käytävä läpi uudelleen! Ei niin mitään järkeä. Puhumattakaan siitä, että koko tuhat kaunista sievistely vapaista valinnaisista on paskapuhetta.
Mikään ei vituta niin paljoa kuin virheellisen informaation saaminen... Paitsi ennestään opiskeltujen ja tuttujen asioiden tekeminen uudelleen! Aivan kuin olisin joku saatanan sirkusapina, jota piiskataan tekemään samaa temppua uudelleen ja uudelleen. >..<'
Vaikka olenkin apinannäköinen, niin viimeksi kuin katsoin peiliin, olen silti vain ihminen enkä eläin. -Mieluummin kyllä olisin eläin. Välttyisin tältäkin.

Ja nyt viimeistään muistuu mieleen miksi 12.1stä oli jotenkin tärkeä päivä. Se Kuopion immeinen on näköjään täällä tänään ja sillä taisi olla jotain tekemistä työharjoittelupaikan kanssa. <.<' Hmm, kappas vaan, olen unohtanut jotain kaiketi oleellista.... hups.
Jotain mitä kyllä pidin mieleni perukoilla, mutta se on jotain joka ei lähtenyt suunnitteluasteelta yhtään mihinkään. Tähän toimintoon tarvittaisiin kaiketi pari vuotta tai mahdollisesti kokonaan toinen henkilö, että jotain alkaa tapahtumaan... Tämän asian kanssa ei näköjään ainakaan itsellä ole kiirettä, eikä tippaakaan kunnian himoa tai omatoimisuutta. <.<'

Jotenkin minusta alkaa tuntua että luvassa on Ukun mukaelma Kyösti Pöystin mutsis oli-vaiheesta. >..<' Bannasin yhden mesekaverin koska en kestänyt sen aivottomuutta tänään kaikkein suurimman kriisin aikana. Yhdelle toiselle ns. tutulle en ole viitsinyt kertoa sitä julmaa totuutta että olen bannannut sen. Lähinnä siksi ettei minulla ole paljoa keskustelun aiheita sen kanssa. -Tutustun niin helposti ihmisiin ja olen niin ystävällinen. 8D *huomasitteko ironia... vai oiskohan tuo sarkasmia... *

Ja... Kas tässä pari hauskaa klippiä entisen RadioMafian ( Nyk. Radio.... mikä perkele se oli.. YleX ) Pietarinkadun Oilers Gogon ja Turmion Kätilöiden sketseistä Saatananpalvoja työnhaussa ja Saatananpalvoja ruumishuoneella. Molemmat videot ovat gorydarkin kanavalta.

Molemmat ovat melko suoraan verrannollisia allekirjoittaneen vaikeuksiin saada edes työharjoittelupaikkaa... En tosin ole saatananpalvoja vaikka sellainen assosiaatio ihmisille usein minusta tulee.... En kyllä tiedä miksi. O.o' En kyllä nuku pää alaspäin, eikä minulla ( vielä ) ole lemmikkilepakkoa, mutta verrrrrinen kiiiirrrrrrrrrvessss löytyy... kaverin tekemän maalauksen muodossa tosin. -Haluatteko nähdä sen?

Ruumishuoneelle en ole hakenut töihin, mutta sehän on ajan kysymys. Plussaa kai on etten harrasta ruumiiden kanssa leikkimistä tai silvontaa missään muodossa... paitsi lihanpaloittelua silloin kun lihaa on tuotu kotiin isommissa köntissä... Siis, ihan hirven ja sian lihaa porukoitten apuna paloitellut...
Tuota.
Juu.

~Uku