Kohtalon ivaa kenties?

Mikä mahtaa olla tahdittomuuden ja ilkeän kohtalon julman ivan huippu? Ehdotetaan sellaiselle, joka on kolme viikkoa sitten menettänyt tärkeä ja rakkaan lähimmäisen, tuhkauurnan suunnittelemista. Aivan pokkana. -Huomaan, että informaatio on kulkenut erittäin "hyvin" eli ei lainkaan. =..='

Enkä muutenkaan olisi edes asiaan kiinnittänyt mitään huomiota, mutta iski se oivallus ja asioitten johtaminen toiseen. -Mitä ei olisi pitänyt tehdä. Ei sitten lainkaan.
Selvisi myös miten hankalaa on ajatella koko asiaa. Puhumaan en pysty. Suomeksi en pysty siitä kirjoittamaan.