Asioita joita en ymmärrä - osa en-jaksa-numeroida
Tämä kyllä pitäisi aloittaa lainauksella Kyröä; Kyllä minä niin mieleni pahoitin...
Yhden ihmisen näkemys/mielipide siitä, että pitää sukupuoltaan muuttaa, että voi rauhassa olla sellainen kuin on ja nauttia sekä tyttöjen ja poikien jutuista. -Kuka muka enää hulluissa sienihoureissakaan enää jakaa maailmaa niin kaksijakoisesti, että se on joko tai? Ota tai jätä. Pinkkiin ja vaaleansiniseen?
Oikeasti?
Eikö olisi helpompaa olla kaikessa rauhassa mitä on ja antaa immeisten olla sellaisia kuin ovat ilman, että jotkin stereotyyppiset oletukset pilaavat ihmisen kehityksen ja suistavat immeisen raiteiltaan. Tai siihen pisteeseen, että jää tila, jossa joko ampuu ittensä taikka muut? Taikka siihen, että tuntee olevansa vieras omassa kehossaankin?
Minä kauhistelen sitä millainen ennakkoluuloinen, vainoharhainen ja sterotyyppinen maailma välistä on. Paasataan suvaitsevaisuudesta, mutta kun uskaltaa erottua massasta ja ajatella itse, eikös se perkele vedä litsarin päin näköä.
Ihmisten pitäisi uskaltaa ajatella enemmän itse. Tietää mitä itse haluaa. Niin ja ottaapa huomioon muutkin, mutta viis veisata mitä ne ajattelevat. Ihmiseltä puuttuu yleensä rohkeus olla oma ittensä, vaan helpompi on muka mennä lauman mukana.
En minä vaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti