Sunnuntain ja maanantain sataa lorotteli. Maanantai-iltana tuli kaverille sanottua, ettei täälläpäin satu juuri koskaan mitään erikoista. Millon nyt joku kolari kun ulkopaikkakuntalaiset ajavat harhaan ja päätyvät ojaan, petäjään tai esimmäisen vastaantulevan rekan alle... Sattuu sitä joskus paikkakuntalaisillekin, ei siinä mitään. Joskus on sattunut murhiakin ja joku päättänyt ottaa hengen itseltään. -Mutta, että jotain sattuisi joka päivä, tai useimmiten? Nääh.
Noooo, joku vihtapöksy oli totta kai kuulolla. Tänä aamuna ennen kuin menin töihin ( saan kertoa siitä koska se ei ole työasia ), kävin ostamassa eväät ja olin menossa takasin pyöräni luo. Siinä kattelin kun mustaan villapipoon ja takkiin pukeutunut vanha pappa käpsehti siinä kaupan nurkilla. Ei voinut olla huomaamatta. Villapipo päässä eikä ollu niin kylmä.
Siinä vaiheessa kun se hipsehti sinne kaupan nurkille kävi mielessä, että kuselleen se sinne menee. Ajotie, jossa tasaista liikennettä ja jalankulkutie myös. Kaupan ikkuna kanssa siinä kohdillaan ja kauppa jo aamusta täynnä väkeä.
Jos joku katteli ikkunasta sieltä sisäpuolta varmana näki saman kuin minä... Ei se pappa kuselleen siihen nurkalle menny, vaan paskalle. Säälin niitä, jotka mahdollisesti seisoskelivat ja istuskelivat kaupan ainoan pikkupöydän ympärillä ja ehkä näkivät jotain, minkä toivoat etteivät nähneet. -Minä ainakin toivoin etten olisi nähnyt. Pappa vaikutti vieläpä niin huolettomalta. Tiesiköhän edes missä oli? Kattelin muualle kun otin pyöräni telineestä ja lähdin töihin.
Pieni kylä jossa ei koskaan tapahdu mitään?
Töissä taas... Laskettelin ärräpäitä kun kangaspuista katkesi polkimet. –Kahdesti. Eri polkusten narut vieläpä. =..=’
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti