Vihdoinkin

Tässä on mukavasti meni kolme viikkoa odotellessa kuin kuuta nousevaa koska paikallinen S-market mahdollisesti saisi korttiaskartelulehden lehtihyllyynsä.

Kieltämättä kyrsi keskiviikkona kuunnella ja kattella kassatädin selitystä ja päänpudistelua; “ei mitään havaintoa”, kun kysyin asiakseni, että tuleeko sitä edes. Puhumattakaan siitä olen-pihalla-kuin-lumiukko-siitä-mitä-juuri-sanoit ilmeestä.

No, onneksi torstai oli sitäkin parempi ja lehti löytyi. Vahingossa. Olivat tunkeneet sen eri paikkaan kuin missä se normaalisti on. Siellä se normaalisti on muitten käsityölehtien seassa. Taisin saada toiseksiviimeisen mitä olivat taas varannu hyllyyn.

Oli muuten perkele jo aikakin. Joulukuussa se oli ilmestyny kotimaassaan ja siitä yleensä menee sellainen kaksi viikkoa, että se on saatavilla täälläpäin. Nyt meni sitten kolme.

Kieltämättä aika niskavillat nostattavaa lueskella jouluaiheisista korteista, mutta...

Pelottaa ajatellakin, että entä jos tammikuun numeron saa vasta helmikuussa. O..o’ Kieltämättä huolestuttaa tosin miten täälläpäin voi laahata noi numerot noin jäljessä... varsinkin kun 140 on kohta jo ulkona. Ellei ole jo. Kunhan ei vielä menis siihen että tilaan ton lehden kotio, etten jää paitsi. :<

Mutta.... juurikin leimasimien takia. Minkäpä muunkaan. :3 Kävi jo joulukuun numeroa selatessa miettimään mitä kortteja teen sitten. >83

Sun omat kynäskin häpee sua, senkin matkija!

Lautturin kanssa on tässä taas parannettu maailmaa ja hän totes erittäin asiantuntevasti, että silloin on taitelijana pohjalla kun on häpeäksi omille  tusseilleen.

Tässä on katteltu vähän sellaisten tyyppien töitä, joilla on vitun kovat luulot ittestään verrattuna siihen mitä ovat saanu aikaan.

Hetkellinen taidon kehittyminenkin on selvitettävissä siihen, että on piirretty mallista läpi. Onhan se silloin hyvä kun pitää äkkiä saada joku tietty muoto vaikkapa koristemaalausta varten, mutta että piirtää ekana jonkun piirtämän kuvan tai animaatiosarjan screenshotin läpi, värittää sen ja sit kerskuu että hän on piirtäny sen.

Moniko tunnustaa tehneensä sen? Moniko on ihmetelly jos on saanu kritiikkiä? Montako rupee hävettämään?

Teknisesti kyllä on piirretty itse, mutta jos viivoista 80-90% natsaa mallin viivojen kanssa niin en rupeis ylpeilemään yhtään. Siinä ei juuri oma tyyli kehity mihinkään päin; oppii vaan kopioimaan eikä opi kopioimalla.

Käsityöläinen on käsityläinen unissaankin

Viime yönä näin vaihteeksi värikästä unta. Aika monena yönä on ollut vaikkas mitä, mutta laiskistunut kun olen niin en ole jaksanut kirjata niistä puoliakaan. Tämä on kuitenkin vielä tuoreessa muistissa.

Matkasin kaupunkiin jälleen jossakin bussin ja junan mallisessa leijuvassa härvelissä. Ne kulkevat eräänlaisen kiskohärvelin varassa ja ovat suhteellisen äänettömiä.  Sitä ennen olin ostamassa matkapilettiä jostain matkahuollontapaisesta. Maisemat mitä kattelin ikkunasta muistutti vähän mitä Uimaharjun silllalta on joskus ohimennessä tullu nähtyä, mutta vain etäisesti.

Kävelin kaupungilla tuttavassa seurassa eräänlaisessa ostoskeskusmaisessa valtavassa hallissa, kun siinä meni joku mieslauma ohi. Porukan lyhin äijällä oli lyhyt kalju ja yhtä ruma kuin Juoppohullun päiväkirjan näyttelijä. Se tarras käsivarteen ja rupes meuhkaamaan mistä olen saanu päälläni olleen puseron. Mistä kaupasta niitä saa. Seisoin siinä vähän hölmönä, miettien että vedänkö päin näköä vaiko en. Kaverit siinä vieressä hermostui myös. Tiedostin siinä, että kyllä paidan printti on omaa pikku kätösteni käsialaa. Sitäkö se meinaa? Siitäkö se meuhkaa?
Yhä useampi ohikulkijakin pysähtyi siihen kattomaan, että mitä siinä oikein on tekeillä. Totesin sille tyypille siinä hiljaa, että ihan oma printti on.
Se katto meikää päästä jalkoihin. “Sä teet niitä? Teet itse?!”
Ohikulkijat mutis siinä kanssa, että voiko noita tehdä itsekin.
Sanoin, että joo. Niin teen.
Tätä tyyppii kiinnosti seuraavaks tietää, että painanko useamman ja paljonko maksaa. Mietin siinä, että mitä helvettaa, että tuleeko mulle hommia. No, sehän meni siitä vielä oudommaksi kun se äijä rupes riisuu huppariaan kysellen, et onnistuuko painohomma siihen.

Sanotaan nyt näin, että iltapäivällä lueskeltu Tattoo Idean T-paita osasto tais kiinnostaa alitajuntaani vielä enempi kuin itteeni. <..<’