On hetkiä jolloin etten olisi koskaan, ikinä nähtynyt yhtäkään pallonivelnukkea.... Se syyllisyyden tunne iskee aina kun olen suunnittelemassa seuraavaa hankintaa tai sellaisen jo tehnyt; olipa kyse mustekasetista laseriin, vaatteista, levyistä, elokuvista.... nukeista... Aivan kuin en ansaitsi suoda itselleni mitään, mitä olen halunnu tai mitä tarvitsen, tai en saisi täyttää unelmiani.
Jotkin unelmat kyllä ovat toteutuneet melkein itsestään ja aivan huomaamatta. Elämä on kuljettanut niitä asioita kohden ja tilanteiden kehitys on mahdollistanut monta hienoa asiaa tapahtuvaksi. Ennemmin tai myöhemmin asettamani unelmat ovat toteutuneet.
Ne ovat olleet melko realistisia ja materialistisia, eikä niihin liity rahan hankkiminen tai mikään unelmaduuni tai joku rantaloma julkkisten seurassa. Pffft!
Jos nyt pitää jotain rantaan liittyvää keksiä niin, voisinpa muuttaa autiolle saarelle, jossa on sähköt, netti, iso talo puiden päällä kaikkine kamoineni. Saaren rantavedet saisivat olla aika syvät, jotta hait viihtyisivät siellä. :3 Mielellään semmoiset otukset, jotka popsivat muutaman surffaajan hiukopalakseen.
Minulla on ollut muutama unelma, jotka ovat käyneet toteen. On toki niitäkin, jotka eivät ole vielä toteutuneet.
Olen osannut olla joka hetkestä kiitollinen ja iloita onnesta. -Ehkä toisinaan liiankin kiitollinen ja onnellinen, mikä on sitten jättänyt taakseen kateellista ja pahansuopaa sakkia.
Vanha kansa oli oikeassa eräässäkin asiassa; kel onni on, se onnen kätkeköön. :3
---
Olen pahuksen iloinen, että saan yhden unelmani taas kerran toteen. xP
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti