Uteliaisuus ja liian vilkas mielikuvitus… katastrofi on taattu, mutta hiljaisina hetkinä ei ainakaan tule olemaan tylsää kun pää on yhtä täynnä kaikkea kuin maailman vilkkain kaupunki. Eikä unissanikaan käydä läpi päivän tapahtumia. Sitä tapahtuu harvoin. Joko niin tai pääni käyttää niin mutkikasta kuvasymboliikkaa, ettei järki sitä edes ymmärrä, mutta varsinaista symboliikkaa on vähän. Uneni ovat eläväisiä. Niissä useimmat asiat ovat kuten ne ovat reaalielämässä, äänet, hajut ja kaikki muukin tuntuu tarpeeksi todelliselta jos uni on selkeä.
Viimeöinen uni oli selkeä ja aika synkähkö, ainakin siltä osin kuin muistan. Se oli jokin riitti tai vastaava, johon yhdistyi värivaloja. Monista unistani saisi aika tyylikkäitä elokuvia aikaan. Viimeöisessä unessa oli joku henkienmanausoppitunti menossa eräässä huoneessa. Henget olivat totta kai synkkiä mustia varjoja ja sinisen valon aikaan esiin tulivat ne kaikkein pahimmat. Huoneeseen oli ängetty ihmisiä ja nämä henget lahtasivat kaikki. Muistaakseni ne repivät ne ihmiset kappaleiksi. –Paitsi allekirjoittaneen. Muistelen katselleeni niiden mustia varjoja sinisessä valossa. Muistan myös kuulleeni puhetta.
Uni jatkui tapansa mukaan jossain muualla, mutta se taas on unohtunut, että mitä sitten tapahtui, missä ja miten.
Unissa on se ongelma, että niistä muistaa jotain asioita, mutta esimerkiksi sen mitä niissä puhutaan, sanoja ei koskaan muista. Kerran unessa saatu viesti oli selvä. Se oli niitä osittain enteellisiä unia ja selvääkin selvempi viesti, vaikka se olikin omituinen. Sen ainoan kerran kun alitajuntani on tehnyt yhteistyötä tietoisuuden kanssa. Tai peräti kahdesti, mikäli se hämärä piirrossarjajaksouni lasketaan… Lasketaanhan se.
Minä en kiistä enneunien olemassaoloa, koska olen niitä nähnyt. Niissä sattuneet tilanteet eivät ole koskaan ennen tapahtuneet todellisuudessa, vaan unessa. Eivätkä ne ole koskaan liittyneet ruuninomaisiin arkitoimiin. Ne ovat olleet unia, joissa tapahtuu jokin tärkeä muutos. Se on lyhyt näkymä tilanteesta johon saattaa joskus joutua ja sen ymmärtää silloin kun se tilanne tapahtuu todellisuudessa. -Uskokaa pois, että haluaisin avata juuri tuon unikanavan. x’D
Eräs niin sanotusti realistisessa maailmassa kiinnielävä entinen kaverini väitti ettei enneunia ole, hän ei ole koskaan niitä nähnyt, eikä myöskään mitään elokuvamaisia unia. Hän alkoi myös luennoimaan psykologiasta ja unista, että unissa käsitellään vain ja ainoastaan päivän aikana tapahtuneita asioita. Hän ei myöskään ole koskaan nähnyt vastaavanlaisia värikkäitä unia kuten allekirjoittanut.
Paskan marjat.
Eivätköhän unien näkeminen ole yksilöllisiä ja pikemminkin niin, että jos mitään ei näe koskaan, on päässä jokin vika. Itse ainakin koen oloni äärimmäisen väsyneeksi ”mustien unien” jälkeen aamulla herätessäni. Nimitän niitä unia, joista ei ole pienintäkään muistikuvaa, pelkkää mustaa vain, mustiksi uniksi. Niihin liittyy myös tavallista voimakkaampi väsymys herätessä. Aivan kuin ei olisi yöllä nukkunut laisinkaan.
Miellyttävimpiä ovat unet, joissa tapahtuu jotain. Olipa kyse joutumisesta osaksi piirrossarjaan, tai unessa tuntui kyllä siltä, että katsoin piirrossarjaa, jossa alkoi tapahtua. Olen myös nähnyt unta siitä, että katson jotain elokuvaa, jota ei ole koskaan ikinä filmattu, mutta esimerkiksi joku tunnettu näyttelijä on esiintynyt siinä ja niissä unissa on myös ollut tekstitys mukana. Olenpa tainnut kerran joutua osaksi jotain kellertäväsävyistä elokuvaa, jossa pääroolissa oli Bruce Willis. Olen joutunut suojautumaan pommikoneilta johonkin varastoon, muistan, että ylläni oli punainen villakangas mekko/takki. Silloin oli talvi, koska oli kylmä. Olen paennut mäen päällä olevaa taloa kohti zombit kintereilläni ja vampyyrit ovat laskeneet minut sisälle taloon. ( Se oli kiva uni. ) Olen myös joutunut hirviötaloon, joka tappoi siinä talossa tapahtuneita murhia tutkivat poliisit käyttämällä pikkutyttöä syöttinään.
Parhaita unia koskaan ikinä ovat olleet; C.S.I tyyppinen uni, johon liittyi katacombiin sulkeltaminen. Työparina oli hämysti eräs C.S.In näytteliijän näköinen kaveri, ottamassa vedenalaisia kuvia. Vastaan tuli irtihakattu naisen pää, joka söi parsakaalia että se kykeni hengittämään veden alla. Ja se pää oli elossa. Pohjalla puolestaan oli useampi ruumis. Muistaakseni ne huojuivat.
Samantyyppinen murhatutkimus uni, joka sijoittui kuivalle maalle, jossa pääpaino oli taloissa, jotka oli tehty puunrunkojen sisään. Muistan kavunneeni ikkunoista sisään ja ulos. Niin ja ostaneeni matkahuollon yhteydessä olevasta kaupasta osamaksulla suklaata ja muita makeisia. 8D Se oli niin hassua…. Kesken vakavan tutkimuksen…. hamstraamassa makeisia ja tiedustelemassa maksutapoja, että saisin ne makeiset. x’D
Olin uimassa kirkkoa vastapäätä olevassa pienessä järvessä. Sitä ennen kai laitoin pyykit kuivumaan tai jotain muuta. Vesi oli mukavan lämmintä ja polskin siellä vedessä kuin kala ainakin. Rannalle tuli kolme aseistautunutta luurankoa haarniskoissaan. Niiden luut eivät olleet vielä edes haalistuneet valkeiksi. Yksi kannatteli päätään sylissään ja ne halusivat tietää, joko olen valmis lähtemään, että on kiire. Muistelisin vastanneeni, että jo ja keräsin vaatteni ja lähdin niiden mukaan. - Jumankauta! Minulla on unissani siis luurankoarmeijoitakin!!! :D
Sitten oli se monimutkainen uni, jossa kävelin kirkon tietä syksyllä ja söin piparminttukarkkeja. Outoa, että kuljin väärään suuntaan, no menin hautausmaalle, jossa oli luurankoja joille olin tarjoilemassa juotavaa ja syötävää. Oli sinällään outoa, että seuraavaksi siellä oli huone ja vähemmän luisevat zombiet ohjasivat minua poispäin huoneesta, jossa jotkut muut repivät jonkun ihmisen kappaleiksi. Se hetki tuntui siltä, että se ihminen kuka olikaan ansaitsi tulla niiden otusten kappaleiksi repimäksi. Samassa unessa alkoi myös sataa lunta ( tai tuhkaa ´) ja siinä laukkasi myös kääpiökentauri. Se oli sellainen musta pieni poni, jolla oli harmaa harja ja punaisia merkkejä lautaisilla. Se teki muistaakseni jonkin siirtoloitsun.
Että tuontyylisiä unia. :3 Ja olen nauttinut joka ainoasta ja naureskellut sille mielikuvituksen määrelle minkä aivoni ovat pystyneet tuottamaan…. unissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti