No, ei kyllä kehuttava päivä ollut tiistaikaan. Ei ainakaan illasta. Illalla alkoi väsymys painaa jo viiden jälkeen, eikä hoksottimetkaan enää pelanneet. -Hämähäkkivaistosta puhumattakaan.
Onnistuin naarmuttamaan kasvoni yhteen aidankulmaan. Hyvä ettei osunut silmään. Naamassa on pikkuruinen jälki silmän alla. Luulin, että oli käynyt pahemminkin ja että ainakin verta ois turskanu enemmän. Verta ei tullu lainkaan. Ei ainakaan huomattavasti.
No, jos se ois jääny siihen. Minun tuurini tuntien, se on pelkkä harhaluulo. Jos jokin voi mennä vielä pieleen parin pikku ompeluksen ja ventin saamisella naamaan niin... kyllä se voi.
Yhden melassisankon kansi oli jumissa ja no, sen tietää myös että kun allekirjottanu rouhasee voimalla jotain jostain niin heikompi siinä yleensä murtuu. Sankko kärsi siis vahinkoa, mutta aukeni.
Ei kyllä sitten ollu viisasta istua sen päälle, mutta istuin silti että sain voikukkia pilkottua. No, liikahdin aavistuksen ja sitten rysähti. Tantereessa oltiin muovinkappaleita persuksissa ja ympäri maisemaa. Kämmeneen tuli joku pikkanen verijäljki siinä rytäkässä. Illemmalla oli sitten takamus ja kylki hellänä.
Toisinaan sitä miettii miten hemmetissä sitä on oikein pysynyt elossa näin kauan, kun kaikkea tuommoista pientä tapahtuu. <.<'
-----
Läheltä piti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti