Mikäli koskaan erehdyin pitämään löystynyttä satulaa, tai löysähköä eturengasta, sireenipuskaa tai törppöjä liikenteessä pulmallisena, pitäisi ottaa puheeksi sattumia kuluneelta viikolta. Keskiviikkona laukun hihna oli jäänyt eturenkaan päälle ja hankasi sitä. -Syntynyt ääni oli vauhdin kiihtyessä kuin Crazy Frog olisi ollut sidottuna eturenkaan vanteeseen.
Pitääpä sanoa, että ei tuo vielä mitään. Luulin eilen listanneeni joukon ongelmia, jopa pyörääni liittyen aiheella Pääkallokiitäjän matkassa... Kuten hyvin tiedämme, ainoa suunta on yleensä alaspäin, vaikka olisi jo miten pohjalla ja kun jokin voi mennä entistä pahemmaksi, se menee myös.
Mikä siis voi olla pahempaa kuin villinä suriseva laukun hihna eturenkaassa pitämässä outoa ääntä? Miten olisi takapyörä, joka pitää kimeää vinkunaa ja paljastuu, että sekin on löystynyt siihen pisteeseen, että vispaa ja voi irrota koska vain. Pyörästä lähtenyt kirskuva kiljuminen sai paikkakunnalla kuuloetäisyydellä olevat piskit sekaisin. Eikä olisi kyllä tullut mieleenkään, että pyörässäni voisi semmoista vikaa olla, jos Peto ei olisi sattunut tulemaan perästä ja tutkimaan asiaa. Käytiin sitten matkalla eräässä tuttavaperheessä takarengasta kiristyttämässä ja oikaisemassa. Saattaa olla, että takarengas on vääntynytkin jossain vaiheessa. –Mikä ei ole uutta, niin kävi edellisenkin pyörän kanssa.
Kenties rengas olisi saattanut irrota matkalla. Onhan matkan varrella pari semmoista mäkeä peräkkäin, jossa on mentävä, eikä meinattava. No, epäilemättä sairaalareissulta vältyttiin toistaiseksi ja pelkästään hyvällä onnella.
Tänä aamuna, Behemothin vilkaistua pyörääni vielä kerran, polkimet ovat liikkuneet pyörää työntäessä, mikä mielestäni ei kuulu asiaan. <.<’
Siitäpä taidetaankin päästä aiheeseen, ettäkö pyöräilyä ei voitaisi laskea jonkunlaiseksi extremelajiksi, tai sitten kyse on ajajasta, joka ottaa tietämättään ja tahtomattaan melkoisia riskejä. On tullut ajettua löystyneellä satulalla ja siinä oli hyvä tasapaino kaiken aa ja oo. Yksikin äkkiliike ja se olisi tiennyt kaatumista, että turpansa lyömistä ohjaustankoon.
Nyt on sitten kokemusta lähes irrallaan olleesta takarenkaastakin. x’D
Olen ollut törmätä siihen pahuksen sireenipuskaan ja joku törppö on ollut ajaa päälle, pikkuruisia koululaisia ja isompiakin ihmisiä on joutunut väistelemään parhaan ajotaitonsa mukaan, kun eivät ole osanneet väistää… Ekaluokkalaiset tunnistaa siitä, että he yrittävät niin kovasti hallita itseään isompaa polkupyörää, jolla on vielä oma tahto ja se harhailee keskelle tietä.
Olen myös kerran ollut törmätä maitoautoon, joka oli kääntymässä kapealla tiellä, kapeammalle tiellä, joka alkaa juuri mäen alta. Se meni tosi täpärälle. Ehkä huolestuttavinta mitä voi olla, ovat isot rekat. Niitä liikkuu tiellä paljon. Kapealla tiellä tulisi muistaa se, että kaahaamalla tuhatta ja sataa ei siellä pärjää. Autoilijoiden tulisi muistaa painaa jarrua, kun ohittaminen näyttää olevan poissa suluista. Moni kaahari ajaa tänäkin kesänä itsensä hengiltä tai päin puuta, sano minun sanoneen. Minkä ihmeen takia? Mihin ihmisillä on nykypäivänä kiire?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti