Kadoksissa

On täytinen mysteeri milloin ja missä näin kännykkäni laturin viimeksi. Olisi niin helppoa jos sen muovipirun muistaisi pistää laturiin jo perjantaina, kun tulee töistä. Mutta ei... en tosiaankaan ole niin vastuuntuntuinen. Ehei. Tuikkaan sen turhan usein viime hädässä laturiin vasta työpaikalla.

Enkä muutenkaan ole solminut mitään epäpyhää liittoa mokoman rakkineen kanssa, joten puhelinlaskut ovat naurettavan pienet ja minut on jo saatettu listata puhelinliittymäkauppiaiden mustalle listalle. -Jos olet puhelinliittymäkauppias ja satut lukemaan juuri tätä ja ehkä saatat tunnistaa lakonisen tapani esittää asioita; vedä viiva nimeni yli. Minä en osta, enkä vaihda toimivaa liittymää.

Pitäisi joskus kyllä kai soitella kavereille ihan muuten vain, mutta en ole useinkaan sitä tyyppiä, joka soittaa. Eikä kyllä oikein ole asiaakaan, ei ainakana mitään sellaista asiaa mihin tarvitsisi muodostaa minkäänlaista äänellä tapahtuvaa kommunikointia.

Niinpä, ainoat jotka soittelevat, ovat niitä kaikenmaailman hilavitkutin liittymä ja lehtikauppiaita. Siinäkin on kyllä jo yksi tiensä päähän tullut ammattikunta, varsinkin kun ottaa huomuioon miten häiritseväksi omalta kohdaltani ainakin mokoman markkinoinnin koen. Perustaisivat vaikka vanhusten ystäväpuhelimen tai jotain muuta hyödyllistä.

Tämän piti olla olemattomasta suhteestani kännyköihin, eikä turhanpäiväisiin asioihin. Aivan. Juuri niin, mutta tulipahan taas useampi asia selväksi.

En ole koskaan ollut mieltynyt puhelimiin, tai niihin vastaamiseen. Ikinä. Pitäkää sitä puhelinpelkona, minä tahansa. Minä en pidä niistä, mutta kännykkä on näppärä vehje olemassa. -Sillä saattaa hyvällä onnella jopa onnisua hoitamaan jotain asioitaan.

Sitä vaan en ymmärrä, että mikä helvetin tarve puhelin oikein on muuttaa taskutietokoneeksi tai ängetä siihen lisäherkuiksi ominaisuuksia joita kukaan ei välttämättä edes koskaan käytä. O..o' Eikö voitaisi tehdä kännykkää asiakkaan tarpeisiin. Minä haluan puhelimeltani seuraavaa; voin soittaa sillä, laittaa/vastaanottaa tekstiviestejä, kuuluvuus ei pätki missään päin korpea ja sillä voi ottaa digikuvia, sekä kestävää pitkäikäistä akkua.
Niin, ja tulisihan sen myös olla vedenpitävä, lianpitävä ja iskunkestävä. -Ei sitä koskaan tiedä mitä kännykälle voi sattua. Omani olen kerran pudottanut vessanpönttöön. Mutta ei tuo vielä mitään... kännyköiden täystuhona Behemoth hakkaa allekirjoittaneen. Viimeisin kännykkä jäi jonkun 40 tonnisen työkoneen alle. HA HA! Sim kortti sentään säilyi ehjänä, muu puhelin taas... No... Sitä ei taida saada enää kuntoon.

Kännykkäteollisuuden tulisi antaa uusia mallejaan tavallisille duunareille testattavaksi äärioloissa. x'D

Sähköpostien lukemista kännykällä? Mitä varten enää sitten pitää tietokonetta ja nettiä, hä?! Netti kännykässä? Minkä ihmeen takia?! Musiikinlatauspalveluhan on se viimeisin herkku, jolla yhtä kännykkää koitetaan myydä. Miksi kännykällä pitäisi pystyä kuuntelemaan musiikkia? Saako sen toiminnon päälle jos joku lehtimyyjä sattuu soittamaan?

Kas kun eivät heivää niitä mokkuloitaan jonkun kännykkämerkin lisäominaisuudeksi...

Niin, siitä laturista vielä, että jos on hyvää onnea matkassa, saatan löytää sen. Jos ei, niin voi mennä tovi että löydän sen ja kun on vielä semmoinen malli, ettei minkään muun valmistajan laturi tuohon käy. =..='
Että sekin vielä. >..<'
Kyllä noissa muovipiruissa saisi olla jotain yhteensopivuuksia, varsinkin laturien osalta. Helpottaisi elämää suuresti.

----
* ärrimurri *