Tulipahan näprättyä. ;3
Harkitsin kyllä myymistä, mutta en halua luopua yksistäkään. T__T’ Toisaalta ovat niin helppoja tehdä, että kuka vain osaa samantyyppisiä tehdä. –Itsekin.
Tykkäsin tehdä ja kiroan sitä, että muutamien kohdalla käytin materiaalit mitkä olin varannut muihin töihin. T___T’
Kuvia korviksista nimineen ja suurinpiirteisine infoineen täällä. Myös viime vuonna tehdyt korvikset ovat nyt siellä. ;) VIlkaiskaa marraskuu 2012n arkistoa.
Eikäääää! Kattelin juuri jotain niksipirkka goes remonttireiska ohjelmaa, jossa joku äijä kursi, jonkun pienoishyllyn kasaan liimalla, joka näytti olevan laadultaan samannäköistä kuin paperiliima täälläpäin. O..O’
Puhumattakaan miten ala-arvoisesti kiinnitti huopapalan puunpalaan. Rykäisi liimamällin keskelle puulevyä ja huovan pala siihen. Noin. -Ei tule pysymään pyhätöntä viikkoa. Käytössä huopa meinaan nousee liimaamattomista reunoista hiirenkorville.
Toisaalta, ei sitä ohjelmaa kai muuten mies vetäisi. =..=' Eikä sitä kai muutoin olisi täyteohjelmaksi valittu.
Kammottavaa haaskausta.
Tulipa jännä ehdotus yhdeltä kaverilta, että mitä voisin ruveta tekemään isona. Ehdotteli sellaista kuin tarpeiston henkilöä, joka siis rakentelisi rekvisiittaa, lavasteita ja muuta tarpeellista.
Siitä käytiin pitkääkin keskustelua, allekirjoittanut taas vastaran-nankiiskinä, mutta hyväähän sillä tarkoitettiin. Harvinaisemmaks juttu menee siinä että eipä ole ennen kavereiltä neuvoa vastaavasta tilanteesta tullut. –Tai sitten niitä hetkiä ei joko muista tai sitten tavoistani poiketen... en ole kuunnellut. Tätä ei voi ainakaan kieltää, ettenkö ole kuunnellut. Kuuntelin ehkä liiankin tarkkaavaisesti. Tämä ajatus tuntuu juurtuneen. O..O’
Siinä rupesin miettimään sitä, että kauanko jaksaisin hommaa tehdä, että miten äkkiä kuppi menee nurin. Edellinen komennus alkoi kiehua yli jo ennen lokakuun loppu ja pahasti. Enkä tiennyt olevani masokisti, ennen kuin älysin että pyrin samaan paikkaan hommiin tänäkin vuonna. Ainoana lohtuna on, että saattaa olla mukavammat työkaverit. –Meikäläisen tuurilla? Milloin minusta tuli optimisti? O…o’
Löysin aiheesta yhden luonnehdinnan, joka lupaa taas paljon niin oppimisen puolesta, että tekemisensä puolesta. Ilkeää, että toimenkuvasta muistuu häiritsevästi ideologiani; jos jotain ei ole, se pitää tehdä itse.
Osaisinko homman? Ehkäpä, siinä melko lailla taitaisi hyvällä onnella päästä käyttämään kaikkea mitä on ikinä oppinut ja saattaisi vieläpä oppia lisää. O..o’
Mutta kysymys on aina siitä haluanko tehdä sitä. Ainakaan vielä ei tunnu siltä. Kuitenkin se on paljon parempi kuin L:n esittämä lähihoitajakoulutus. Kyllä vaan, jos haluatte uuden Kuoleman Enkelin hommiin, niin siitä vain. Ammatinvalintapsykologin ehdotus oli metalliala/hitsausala. Luulisi ammatinvalintapsykologilla pystyvän parempaankin? Aivotyöstähän se palkka maksetaan, eikä pelkästä istumisesta ja suunsoitosta?!
Hyvää on viimeaikojen ammattineuvottelut ja pyrkiminen, tosin aika hidas pyrkiminen… mutta etanavauhtikin on liikettä eteenpäin. En tosin tiedä pystyykö kaltaiseni etana koskaan kääntymään taaksepäin. Ehkä joskus pitäisi katsoa taaksekin päin, mutta miksi ei takana ole mitään? Siellä on se kuljettu matka. Kaverit ovat rinnalla ja matka on aina menemistä pisteestä A pisteeseen B. Joskus kyllä pitää tehdä u-käännös ja palata reitille. ;)
