Raavin, raavin, raavin, kinttuani raavin

Tuli huomattua etteivät kaikki dödöt ja suihkusaippuat ole miulle hyväksi. Melko varmasti on jälkimmäisistä kysymys, kun käytin muutamaa ( eri päivinä ) mitä olivat kauppareissuillansa ostaneet. Shampoota myös, kun tuntui, että aina kun kävelin kauppaan, unohdin kuin taikaiskusta ostaa vakkarishapoota. ( Pesen muuten normaalisti pääni tervasaippoolla jos sattuu kiinnostamaan. )
Vaan tuohon asiaan mitä seurasi kun käytin jotain sitruspesuainetta.
Rupesi kutittamana niin maan perkeleesti. Parina päivänä sai raapia koipiaan ja käsivarsiaan kun niitä kutitti niin maan perkeleesti. Muista paikoista puhumattakaan. -Kaikkiin ei edes kädet yltäny niin aika piru paha oli raapia. ( Kädet ei taivu selkään... ) Kainaloitakin pisteli ja kutitti ja totta hitossa meikäläinen raapiii... ja raapii...

Peilin edessä tarkastellessa tuli tehtyä se havainto, että kainaloista lähtee nahkat.

Ei siis passaa käyttää dödöä ettei tulehdu tai kuiva tai saa aihetta uuteen syyhyyn...

 Eikä passaa käyttää niitä pesuaineita mitä käytin pari viikkoa ettei tämä tästä enää pahene. -Tai ainahan sitä voi pahentua...

Sivuleikkurien jäljillä...

Sunnuntaina honasin, että vanhat sivuleikkurit alkaa olla aikansa eläneet kun tuli tarkasteltua leikkuupintaa, joka vaijeriin jäi. Olisipa vielä hienoa hiekkapaperia, vaan kun ei ole. Menossa oleva projekti on muutenkin päin persettä. –Se on liian yksinkertainen miun makuuni.

Miun pitää myös oppia räyhäävämmäks ja käyttämään kyynärpäitäni kuukauden työpaikassa. Nähtävästi homma toimii siellä niin, että sillä jolla on kantavin ääni ja taito kampittaa pää kolmantena jalkana juokseva ohjaaja, saa sanansa kuuluviin... Mie en sitten saanut kun vasta iltapäivästä. Kun kohteliaana arvelin odottaa, että ukolla on miullekin aikaa. Nähtävästi ei ollut. Vielä kurjemmassa asemassa oli ne kurssilaiset. Kyllä niitä pitäisi vahtia pikkaisen enemmän ja varmistaa, että aivan kaikki osaavat homman ja pääsevät jostain jyvälle. On vihonviimeinen tapa lätkäistä paperit nenän eteen ja kadota itse maisemista.

Allekirjottanut ei ole vieläkään selvillä siitä mitä helvettiä miun oikein pitää siellä tehdä. Kaksi viikkoa on mennyt siihen, että olen koittanut päästä selville lähestulkoon omatoimisesti Blenderistä, Inkscapesta ja lisänny gimppaustaitoja.

Tuli myös huomattua, että ohjaaja on aika pihalla siitä, että ei niitä piirtustuksia kyllä Blenderillä tehdä, vaan siinä homma tehdään kyllä AutoCADillä. Pitäisi lisätä vielä se repertuaariin.

Tänään sitten karkasin tuntia aiemmin... ei tarvinnut edes selittää miksi. Selitys olisi ollut; että ehdin käväistä askarteluliikkeessä ostamassa uudet sivuleikkurit. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä ITpoikien naamat. 8’D Aina parempi ettei tarvinnut ruveta selonteloa antamaan. Jos taas pitäisi selonteko antaa, eiköhän tämä blogientry kokonaisuudestaan sellaisesta käy.

Sitäpaitsi, kun on neljä ja puoli tuntia yrittänyt huvittaa itseään yrittämällä keksiä jotain millä huvittaa itseään koska mitään oikeaa työtehtävää ei ole annettu, eikä anneta vaikka miten pyydetään, on meinaan pyydetty ja vihjattu jo kaksi viikkoa, eiköhän tuo ala olla pienen paussin paikka. Pitää nähtävästi tosissaan koittaa kampittaa se halvatun ukko ja pistää seinää vasten, että jonkun homman saa. Sanotaan nyt vaikka niin, että tämä suuresti vaikuttaa siihen haluanko jatkaa seuraavan kuun samassa paikassa... Työkaverit on kyllä kivoja, mutta itse työ... mikä työ? Ha ha ha!

Niin ja asiasta parhaimpaan. 8’D Meinaan, että kiersin tunnissa parikin liikettä. Askarteluliikkeessä mopo karkasi käsistä. Sain muuten keijumuotin ( viimeisen, joka oli piilossa hyllyjen välissä ), jota olin haikaillu viime vuodesta asti. Ja leikkurit ( punaisilla päillä… hyi! ) ja pitkänokkaiset pihdit. >’3 Jaaaaa helmiä...

Sekä tiiliskivimäinen järkäle, jossa on aivan törkeän upeita mosaiikkitöitä, kortin tekoa, asetelmia ja sokerina pohjalla koristemaalausta. Ehdoton aarre. <3

Toivottavasti huomenna on järkevämpi päivä... Ai hemmetti, ei voi olla kun on kurssipäivä. =..=’

Kohtalon ivaa kenties?

Mikä mahtaa olla tahdittomuuden ja ilkeän kohtalon julman ivan huippu? Ehdotetaan sellaiselle, joka on kolme viikkoa sitten menettänyt tärkeä ja rakkaan lähimmäisen, tuhkauurnan suunnittelemista. Aivan pokkana. -Huomaan, että informaatio on kulkenut erittäin "hyvin" eli ei lainkaan. =..='

Enkä muutenkaan olisi edes asiaan kiinnittänyt mitään huomiota, mutta iski se oivallus ja asioitten johtaminen toiseen. -Mitä ei olisi pitänyt tehdä. Ei sitten lainkaan.
Selvisi myös miten hankalaa on ajatella koko asiaa. Puhumaan en pysty. Suomeksi en pysty siitä kirjoittamaan.