RIP kamerani ja uutta tilalle…

Sunnuntaina sain huomata, että kamerani oli tullu tiensä päähän. Vikaa alkoi ilmetä Outokummun reissun jälkeen. Itseasiassa vikaa ilmeni jo Outokummun reissun aikana. Flippikamera, jossa ei virrat lähtenyt päälle kun linssin suojuoksen liu’utti sivuun. Sitä piti rempata pari kertaa tai painaa pitkään laukasunappulasta tai menunappulasta… mistä nyt milloinkin.

Sunnuntaina ei auttanut enää mikään. Ei edes manaaminen.

Vaihdoin patteritkin Pedon kehotuksesta. Käytän uudelleenladattavia ja niissä on kyllä virtaa. Kamera tosin on ja pysyy kuolleena.

Pitkäänhän tuo kestikin. En muista ostinko sen 2005/2006 vaiko myöhemmin. Pitäisi etsiä kuitti, josta ehkä näkisi. Se maksoi joskus melkein parisataa euroa. 4 megapikseliä vain, mutta todella näppärä mukana kulkeva kamera. Aloin oppia kirkkauden/laadun/makrojen yms. käyttöä vasta tänä vuonna. Viime vuonna investoin siihen muistikortin. x’D

HP:n kameroita on ehkä parjattu monissa yhteyksissä. Eräs kaverinikin kiroaa niitä, ettei niillä tee mitään. Kuitenkin voin väittää muuta. Toinen tyyppi taas joskus vittuili, ettei 4 megapikselin kameralla oikeastaan tee mitään. Kuviakaan ei muka pysty käsittelemään…

Mitä paskapuhetta.

Olen tyytyväinen, että oma kamerani kesti sentään vuosia ja hyviä kuvia tuli, joista olin tyytyväinen. Huonotkaan otokset eivät ole menneet hukkaan, niistä on manipuloimalla saanut todella hyviä taustakuvia muihin kuvaprojekteihin. Enkä minä mikään taidevalokuvaaja ole, vaan sellainen tyyppi joka ottaa kuvan jos näkee jotain mielenkiintoista tai kaunista ja jos haluan muiston.

Jotenkin niin tyypillistä. Totta kai sen täytyi hajota juuri nyt.

Tarvitsin kameraa nimenomaan maanantaina kun sain viimeisetkin matot valmiiksi. Oli pakko ottaa Behemothin kamera lainaan… En pidä siitä kamerasta. Se on ensinnäkin liian ohut. Pieni kyllä, mutta ohut läpyskä. Pelkäsin koko ajan pudottavani sen. :S Liian pienet nappulat suhteessa ihmisen sormenpäihin. Miksi uusimmat kännykät ja kamerat ja muut laitteet pitää tehdä niin saatanan pienillä näppäimillä, joita vain lapsi pystyy näppäilemään ongelmitta?!

Sain kuvat otettua, muttei niistä hyviä tullut.

Illalla tutkin yhden luotetun nettikaupan sivuja ja löysin mielestäni mieleiseni kameran ja peräti alle sadan euron. Viikolla pitäisi tulla. Ennen piti laittautua linja-autoon ja porhaltaa ensimmäiseen matkalla olevaan kaupunkiin ostoksille. Onhan tuolla kylällä laitekauppa, mutta hinnat… Ne hinnat! En muista mistä, mutta jostain maksoin ylihintaa. Onneksi ei tarvitse enää röijäytyä pitkien matkojen taakse. Että on tästä tietokoneajasta taas hyötyäkin. Verkkokauppa, joka on  auki 24 h/7/360. 8’D

Asiasta kolmanteen. Nauroin ääneen, kun työpaikan radiakanavalla oli jonkun typerämielisen opiskelijatyttösen haastattelu ja tämä selittää haastattelijalle pokkana; kaverit on ostanu tuolta netistä oppikirjoja.

Saanko kilon polkkakarkkeja jos arvaan, että tyttösellä oli vaalea hiusväri? Sanako kaksi kiloa polkkiksia, jos arvaan montako aivosolua tyttösellä on? Ei millään pahalla, mutta pirun typerältä bimbolta kuulosti hän. Tuolta netistä…  Siinä vaiheessa löin kämmentä otsaani, pudistelin päätäni ja pyörittelin silmiäni. Miksi ne tyhmät ihmiset eksyvät aina haastateltaviksi?

Netistähän niitä ostellaan. Netti on yksi iso kauppapaikka. Huomaa sarkasmi + ironia näissä kahdessa edellisessä lauseessa. Oikea tapa kertoa asia olisi ollut; Tiedän parikin kaveria, jotka on ostaneet kirjoja verkkokaupoista ja huudosta tai torilta. Lonkalta tiedän sanoa parinkin kirjakaupan verkkokauppaa, joista voi ostaa oppikirjoja. NIistä kaikista taisi jo tullakin mainoskirjeet mailiin, joissa oli maininta oppikirja-alesta. Jos käytettyinä etsii, kannattaa hakea huuto.net:istä tai tori.fi:stä. Helppoa kuin heinänteko.

Leffat kuuluvat kaikille… ( uni )

Yön kakkosunena oli villi lyhyt pätkä elokuvien tärkeydestä. Paikallisen K-marketin ovien edessä oli joku koju, jossa oli tarjolla jäätelömaistiaisia äänestystä vastaan. Tikut oli pakattu outoon ruskeaan kääreeseen… Siinä pörräsi kaikenlaista väkeä sen kojun ympärillä ja kauppaan ja kaupasta ulos.

No, mieli teki osallistua ja harmitti suuresti kun se kojun eukko sanoi, että tämä on tarkoitettu lapsille, että en saa osallistua äänestykseen. Kivahdin sille muijalle; anteeksi vaan mutta elokuvat kuuluvat kaikille eivätkä ole pelkästään lasten juttuja ja läksin pois. Unessa suunnittelin myös, että kutsun pari kaveria hätiin siihen…

No, jäätelöä tekee mieli. Muista vihjeistä en kommentoi. x’D

Olihan tiistai…

Ei siinä vielä mitään, että oman takapyörän pinnit hajosivat viime viikolla, eikä uutta takavannetta ole saatavilla ennen kuin ehkä tulevanan perjantaina. –Jos sittenkään. Sen ajan tikkaan menemään vanhalla pyörälläni, jossa on kuin onkin eroa uuteen… Mielestäni ohjaustanko on kapeampi kuin uudessa, ohjaustangon kumit on säälittävän ohuet joten kädet pitää pitää tiukasti kiinni kyljissä kiinni ja puristaa ohjaustankoa henkensä edestä… Muutenkin tuo vanhempi pyörä on pienempi kooltaan. Selvästi. Satula törkeän matalalla, samoin ohjaustanko. Tarakko on kiinni pelkällä rautalangalla… Pyörää lainannut mummo oli saanut takaheijastimen irti… No, kulkee kuitenkin. Jotain muutakin huolestuttavaa siinä oli kuin alituinen pelko siitä milloin tarakan pahus ottaa ja putoaa pois, mutten muista mitä… Paitsi ehkä se, että renkaat on rokamilla, joten kaikkea terävää on syytä varoa.

Ei sekään paljon mitään, että Peto herättää karjumisellaan kello viiden aikaan aamulla; MUISTA PUMPATA RENKAISIIN ILMAA! Se siitä nukkumisesta sitten. Kyllä minä tiedostin asian jo viikonloppuna ja olisin hoitanut asian. Oli vielä heittänyt lapun pöydälle…

Eikä siinäkään vielä kaikki, että sitä tulee huomattua, että on töissä suurin aika menee matonkuteiden leikkaamisen… huomata urakaan jälkeen, että on kutoa paukutanut maton keskikohdan jälkeen väärällä värillä ja jatkanut sitten sen mukaan. Oli pakko purkaa noin 25 senttiä pois ja huomata ettei sitä väriä, jolla olisi pitänyt kutoa alunperin, juurikaan ole saatavilla. No, se jo pistää vituttamaan aika lailla, mutta ei sekään vielä mitään…

Radiossa oli aiheena etiäiset ja ennakkoaavistukset ja muut. Onhan noita ollut itselläkin, joten kyllä useimmat ihmiset niitä taitavat saada. –On eri asia kuunnella niitä sitten. x’D No, eikös sinne radioon soittanut joku pirun skeptikko, joka määki siitä etteivät vanhemmat saisi siirtää perinnetietoa lapsilleen erilaisista enteistä. –Koska niillä ei ole tieteellistä näyttöä kuulemma hänen mielestään. Entäs sitten, ei tiede pysty vielä nykypäivänäkään kaikkea selittämään. Jokainen enneunia nähnyt kyllä tunnistaa nähneensä enneunia, eikä sitä pidä hävetä. Kyky se on sekin ja sitä ei ole kaikilla.

Kaikkein eniten kuitenkin alkoi vitutamaan se, että töissä on yksi akka, joka sai palopuheripulikohtauksen auton ja ajokortin hyödyllisyydestä kun mainitsin nykyisen pyöräni takarenkana tilanteesta. –Enkä edes saanut kertoa juttuani loppuun kun tuo saakelin akka painaa asiaansa eteenpäin höyryjyrän tavoin päälle antamatta suunvuoroa!

Hieman oli siinä fiilis, että onko tuo ämmä tosisaan? Mieli olisi tehnyt kivahtaa; nyt ämmä turpa kiinni. Annoin kuitenkin puhua kun sillä oli kerran niin tavis puhua papattaa ja holhota. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta lupauksella, että blogiin tämä paska pääsee. En viitsinyt sanoa myöskään sitä, että olen tarpeeksi vanha tekemään mitä haluan ja minulle riittää yksikin äiti.

Tuli niin helvetin nuori olo taas kerran, pitäisi kiittää siitä, mutta tunnen itseni niin pahuksen loukatuksi. Vittuako minun elämäni ja valintani antaa oikeutta sille ämmälle vetää minua lokaan ja kertoa mitä pitäisi tehdä hänen mielestään paremmin?! Eräs kaverini kertoi aivan nappiin, että jos itse on tyytyväinen tilanteeseensa tai ulkonäköönsä niin muiden mielestä niissä kyllä löytyy korjattavaa…

Sain kuulla kymmenessä minuutissa suurinpiirtein saman minkä parikin ihmistä piti noin kymmenen vuotta sitten ja jotain se päätöksen vakavuudesta ja lujuudesta kertoo, etten ole vielä kymmenen vuotta niiden palopuheiden jälkeenkään tehnyt muiden mieliksi.

No, selvisi myös ettei sillä samalla akalla ole ammattihuumorintajua kehittynyt. Kouluaikoina oli vitsiä siitä mikä ero on ompelijalla ja artesaanilla… Artesaani ei esimerkiksi oikein tiedä käytännön ompelusta paskaakaan. Kun tää akkapaha parjasi yhtä aikaisemmin töissä ollutta artesaania, joka ei ollut mitään muuta osannut ommella kuin kuvioita patalappuihin, unohtanut niistä välikerroksen ettei kämmen pala jne jne jne…  Meninkin lohkasemaan, että tiedättekö mistä tunnistaa artesaanin ja ompelijan. Vittu, tää alkaa selittämään mitä artenoomit ja artesaanit tarkottaa. =..=’ Hukkaan menee hyvät vitsitkin kun tuo ämmä on paikalla.

Muistan ruokatauollani puhuneeni yhden immeisen kanssa kääretorttujen tekemisen vaikeudesta… Miten on mahdollista, että ko immeinen kuulee asian jäätelötorttuna? O..O’

Kaupan päälle vielä jumalaton päänsärky.

Kaupasta puheenollen… sattui kaupassa eräs puppelipoikamaisesti haastava tuttu nuorimies lohkaisemaan juttua siitä, että ostoksina oli kaksi energiajuomatölkkiä, kaksi jääteetörppöä ja yksi kivennäisvesipullo, että nyt taitaa juomista riittää… No, helle jatkuu aamuviileydestä huolimatta, joten asiallisesta tankkauksesta pitää huolehtia vieläkin...