Miten sen muutoinkaan voisi sanoa? Myin ensimmäiset, omin pikku kätösin näperretyt korvikset. 83 Malli ei minusta vain ole mitenkään uniikki, että mietin kahdesti viitsikö uhrata asialle blogikirjoitusta.
Toivon, että korvisten ostaja pitää niistä. Siinä kaikki. Eikä hukkaa tai muutenkaan kaltoinkohtele niitä. x’D
Surullista, että se yksi jenkkikaveri rohkaisi, että siitä se lähtee. Meillä suomalaisilla vain kun on sanonta ettei yksi pääskynen tee kesää. Eikä se teekkään.
Miulla on ollu pari muutakin korvisparia myynnissä, mutta niiden kanssa ei ole onnistanut. Ehkä syynä ovat ÄOttomat kuvat ja voi olla että asiakas kauhistelee miten ohuella vaijerilla olen saanu ne kasaan. Pistän ne päreiksi, kasaan uudestaan, otan uudet toivottavasti paremmat kuvat ja katson seuraavan joutavan parin.
Jos saisin jonkun sellaisen ei niin mieluisan kaulakorun tehtyä, se voisi poikia hyvän kaupan. Vaan arvatkaapa huvittaako tehdä sellaista mikä ei ole itselle mieluisa?! Ja sit kun on itelle mieluisa... no ei siitä sitten halua luopua. x’D
Pikkasen on karvat pystyssä vieläkin kun luin rivien välistä facessa, että kaveri haluis kudotun helmirannekorun... erehtyi bongaamaan miun ekat harjotuskappaleet. Kyl mä sen teen jos hinnasta sovitaan, mutta oon ollu hiljaa kun en osaa sanoa mitään että koska olis valmis. Piti purkaa se harjoituskappale että sain helmiä sitä varaa jos sitten teen sen korun. 8’D
Krääh tätäkin! Pelkkää harmia harmin perään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti