Viimeaikoina minusta on alkanut kuoriutua kriittinen lukija. Toisaalta, kun kirja ja kirjailija onnistuvat tuottamaan teoksellaan lukijalle pettymyksen...
Geishan muistelmat oli pettymys loppunsa puolesta, se miten loppua kohden kirjoittaja alkoi hätäillä ja tiivistää Sayrin tarinaa kasaan. Oliskohan se ollut parempi, jos kirjoittajalle olisi antanut 300 sivua lisää... Olisikohan sekään pelastanut tarinaa sudenkuopilta?
Enkä ole koskaan ennen vielä tietääkseni lukenut kirjaa joka loppuu niin keskeneräisesti kuin Kuinka kuolleita käsitellään! Beta-lukijoiden tehtävä on huomauttaa kirjoittajalle juuri tämän kaltaisista virheistä. Puhumattakaan, että lopusta oli jäänty yksi hahmoista pois. Sekä yliluonnollinen selitys siihen miksi juuri sillä pienellä alueella kuolleet heräävät henkiin. Entä muu maailma? Sekä se, että päähenkilöt.... epäonnistuivat surkeasti suuressa, eeppisessä tehtävässä? Sekin jäi hämäräksi.
Viimeisin pettymys oli Abraham VanHelsingin päiväkirja. En sanoisi, että aivan paska, tiedätte kyllä mitä kirjoja löytyy synonyyminä tuolle jätteelle ja kelpo lannoitusaineelle. Kirja on englanniksi ja yllättävän helppo ymmärtää. Joissain kohdin on puutteita. Esimerkiksi VanHelsingin kohtaaminen lapsivampyyrin kanssa. Sitä ei ole selvitetty lainkaan oliko kyseessä naisvampyyrin luoma illuusio vaiko mikä. Lapsivampyyri unohtuu sen sileän tien niin kirjoittajalta kun hahmolta kun hehkeä naisvampyyri haluaa kömpiä sisälle ikkunasta. Mitäs sitä sanotaakaan putkiaivoista ja putkinäöstä?
Kliseisesti päähenkilölle sattuu ja tapahtuu juuri niin kuin elokuvissa on opittu ja kaikki päähenkilön läheiset kuolevat yksi toisensa jälkeen mitä raa’immilla tavoilla. Vähän on myös ajateltu sitä ( päiväkirjaa kirjoittajista yksikään ei ole huomioinut ) kun VanHelsingiltä pyydetään ( kliseisesti ) apua vampyyriepidemiaa vastaan ja sekä hän, että tohtorikollega, lupautuvat auttamaan. Kumpikaan ei kerro miten Amsterdamissa ( tohtorikollegahan jäi Amsterdamiin VanHelsingin ja toisen kollegan suunnattua Persiaan ) viranoamiset ja professorit ja tutkijat toimivat epidemiaa vastaan.
Pääosin kirjan kuvitus... * facepalm * Jos hahmo on kirjoittu pukeutuneen silkkiseen kaapuun, joka on niin auki ettei ei jätä mitään mielikuvituksen varaan... mitä on vapautta on taitelija ottanut; piirtänyt naisen, jolla on nykyaikainen aluspaitatoppi päällään!! Tosin amerikkalaien tuotos, joten tissien näyttäminen on siellä syystä tai toisesta epäkorrektia. <..<’ Pakostakin miettii muitakin kuvituksia millä perusteilla niiden valintaan on päätytty, mukana on kuvia jotka eivät millään ja missään muotoa käy yksiin tarinan kanssa. O..o’
Pelkkää rahastuksen makua sanosin. Onneksi ostin kaverilta käytettynä niin ei tunnu niin pahalta, että haaskasin rahaa ja aikaa tällaiseen. x’D
No, toivoa sopii että saan kirjan myytyä eteenpäin, vaikkei moisia kirjoja voi suositella kellekään joka pitää lukemisesta. 8’D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti