keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Abortti - jokanaisen oikeus numero jokin

Toissa viikolla katsoin osan dokumenttia, joka tuli ennen True Bloodia. Siinä on muuten yksi harvinaisen koukuttava draamasarja, jota suosittelen. Vaikka siinä onkin vampyyreitä ja muutama raaka murha, se on silti enemmän draamaa. Laatudraamaa oikeastaan. Ahdistaa vain se miten jotain sen teemoja oli paskassa nimeltä Twilight.

Mutta niin siihen dokumenttiin. Tämä on sitten viimeinen kerta kun koskaan, ikinä aion marista tästä asiasta. En pidä lapsista, se on tullut selväksi, mutta se ei ole syy siihen miksi kannatan aborttia.

Dokumentti käsitteli Amerikkaa ja lähinnä siitä sai sen kuvan miten kiihkouskovaiset tappavat tai ainakin hautovat lääkäreiden tappamista kuin terroristit ikään vain siitä syystä, että nämä lääkärit ovat tehneet naisille abortteja. Eräs haastateltu lääkäri vertasi niitä ihmisiä terroristeihin.

Hommahan menee siis näin, että amerikassa abortti on semmoinen sana, jota ei varmaan saa edes ääneen sanoa. Siitä käydään taistelua puolesta ja vastaan. Ääripää väittää, että se on murha.

Käsitys on niin, että halusi sen lapsen tai ei, se pitäisi synnyttää vaikka väkisin ja vaikka siihen kuolisi itse. Tuo käsitys kohottaa ainakin tämän olion kulmakarvoja ja saa aikaan ilmeen; mitä helvettiä.

Kuulostaa nurinkuriselta kun ottaa huomioon, että nykyisen maailman pitäisi olla melko vapaa, jossa jokainen ihminen saa olla sitä mitä haluaa olla... Kunhan ei riko lakia siis.

Ihmisellä yksilönä myös luulisi olevan päätösvalta siitä, mitä hän saa omalle keholleen tehdä. Tai perhe saa päättää, tuleeko perheenlisäystä vai ei. Tai jos raskaus on ei toivottu; koituu hengenmenoksi, on epämuodostumia tai raiskauden yhteydessä sattunut...

Kyllä naisella pitää olla oikeus päättää omasta kehostaan myös vuonna 2010. Jos ihminen voi tehdä itselleen sukupuolenleikkauksen... Itse haluaisin ehkä siirrännäisenä liskon suomuja ja käärmeen silmät ja kielen... kröhöm...

Herttinen, elämme todellakin vuotta 2010, emme mitään helvetin keski-aikaa enää jolloin naista ei edes tunnustettu ihmiseksi! Lukekaapa hieman historiaa. Jotain noin tärkeää kaikkine hirvityksineen ja kauhuineen pitäisi kyllä kertoa koulussa historiantunnilla. Kerta siitä miten silloin elettiin, eikä siitä kuka voitti jonkun taistelun minäkin vuonna.

Nyt vastastassa on yhteiskunta, joka pitää jotain vanhanaikaista arvossa arvaamattomattomassa. -Itseasiassa koko käsitys on kyllä aika naurettava, sillä en voi ymmärtää miksi esimerkiksi raiskauksen uhri tulisi pakottaa pitämään lapsi, jonka isä oli sairas perverssi joka raiskasi äidin. Tai kuten se Etelä-Amerikassa viime vuonna esiin tullut isäpuoli raiskasi 9--vuotiaan, jonka myös teki raskaaksi ja tyttö odotti kaksosia... Kirkon kanta oli, että tyttö ja abortin tehnyt lääkäri joutivat kirkonkiroukseen koska lääkäri pelasti tytön hengen.

Mielestäni on rikoksia joita ei voi antaa anteeksi ja joista pitäisi joutua Helvettiin. -Todistaa vain sen ettei Helvettiä tai Taivasta ole olemassa. Niin ja sen, että Jumala, sairas paskiainen ( anteeksi ) on pahojen puolella.

Koko asia on niin kieroutunut, ettei siitä saa järjellä ajateltuna mitään tolkkua.

Totta kai sikiö on uuden elämän alku, mutta jos sen syntymä pilaa tai on haitaksi sitä toukkaa kantavalle. Antaisivat armon käydä oikeudesta. -Niin paljon kuin kristinusko toitottaa anteeksiannosta...

Näkis vaan joskus tuon käytännössä...

Sikiöstä puheenollen, kuinka moni tunnustaa syöneensä kananmunia? Keitettynä? Paistettuna? Letuissa? Kakuissa? Omeletin? Herkullisen piiraan? Samaanaikaan kun ne ihmiset paasaavat aborttien olevan murha, ihmiset silti syövät kanojen sikiöitä hyvällä ruokahalulla. - Ihan näin vertauksena otin, mutta katsotaan minne ajatus haluaa mennä...

Kyllä kai jokainen tietää, että kananmuna on yhtä kuin kanan sikiö. Kana munii munan, josta jos kukko on hoitanut hommansa, hautoo sitä ja siitä kuoriutuu poikanen. Sitä kananmuna on. Kalkkikuori suojaa sitä, sisällä on valkuainen ja ruskainen, pieni vaalea täplä on alkio, josta tulee sikiö, josta tulee linnunpoikanen.

Joten siis, jokainen tavallaan murhaaja, mutta kananmunansyöminen ei tunnu yhtikäs missään. Miksi sitten abortin pitäisi? Koska eläin ja ihminen ovat eri asia? Koska kristinusko opettaa, että kaikki on luojan luomaa ja yhtä tärkeää yläkerran ukolle. ;) Tai sitten olen lukenut eri Raamattua aikoinaan, mutta niin sitä taidettiin opettaa uskonnontunnillakin.

Hyvää ruokahalua vain. Minä ainakin paistoin eilen neljän munan munakkaan ja söin sen hyvällä ruokahalulla ja laitoin ketsuppia päälle. Oli hyvää. :D

Synnytyksen voisi tehdä sillä nojalla, että esimerkiksi raiskauksen tekijä tuomitaan kasvattamaan ja elättämään syntynyttä lasta yksinään vähintään 17-vuotta ja killuttimet amputoidaan. -Siis siltä huoltajalta. >D Siinä olisi jonkunverran oikeudenmukaisuutta.

Vaihtoehdot tässä ovat jos siis synnytys ei koitunut kuolemaksi, (Tarkoitan tässä sitä, että jos äidillä ei ollut mitään sairautta, jolle raskaus ja synnytys on hengenvaarallista.) ovat että joko itse yrittää kasvattaa lapsen tai antaa sen adoptoitavaksi tai orpokotiin.

Nykymaailmassa todella hyväntahtoiset ihmiset ovat todella harvassa, jotka adoptoivat lapsia muualta kuin kehitysmaista. Orpokodeista puhumattakaan.

Lapsen kasvattaminen sitten. Hohoo! Suosikkiaiheeni. Rehellisesti sanottuna jos vanhemmat osaisivat käyttää tervettä järkeä lastensa kasvatuksessa, antaisivat ihan oikeat rajat ja opettaisivat oikean ja väärän erot, nykymaailma ei olisi mitä on. 9- ja 13-vuotiaan koltiaiset eivät raiskaisi ja hakkaisi pikkutyttöjä.

Puhumattakaan, että väkipakolla maailmaan synnytetty lapsi on sitten melkoisessa vaarassa, sillä vanhemmilla ei ehkä ole pienintäkään halua kasvattaa ja hoitaa pikku nyyttiään. Ennemmin lapselle järjestetään sopivasti pieni "onnettomuus". Vika ei ole lapsen, että on syntynyt....

Kyllä vika on vanhempien, jotka synnyttivät sen lapsen.

Ja mitä se puhe mahdollisuudesta on. Mahdollisuudet ovat nollassa kun ylikiimaiset katolilaiset eivät saa edes käyttää kortsuja ehkäisypuuhiin. -Paavi kieltää.

Tämäkin kai nojaa siihen isoon kirjaan. Jos siihen aikaan kun se kirjoitettiin, olisi tunnettu ehkäisy, sitä olisi käytetty. Varmaan käytettiinkin. -Tosin naisia raiskattiin varmasti historian alkuhämärissä aivan yhtä paljon kuin nykyisinkin, mutta asiasta vain vaiettiin eikä mitään sellaista, herttinen aika sentään, historiankirjoihin laitettu.

Entäs selibaatti... Ei se toimi nykyaikana... Eeeehei... Älkää naurattako. Se jos mikä on aina mielessä. Käsittääkseni ihminen nyt vain on sellainen.

Ehkäisy ainakin olisi loistava ratkaisu planeetan väkiluvun pitämiseen kurissa.

Että semmoinen tapaus. Siinä suhteessa on kyllä hyvää asua Suomessa, jos vahinko sattuu, täällä sen eteen voi jotain tehdäkin eikä sitä tuomita. Eikä pitäisikään tuomita.

-Ei omakohtaisia kokemuksia, mutta ottaa kaaliin kaikki ne tyhjäkatseiset hurmostilassa heiluvat hihhulit joiden mielestä kaikkien pitäisi tehdä mitä he sanovat. VÄÄRIN!

Tämä nainen pelaa...

Ihmetytti joskus viime kuussa tai tämän kuukauden alussa jossain uutisisssa ollut kommentti siitä miten ihmeellisenä pidetään sitä, että naiset pelaavat mm. Veikkauksen pelejä.

Tai miten ihmeessä kai pidetään ylipäätään sitä, että naisetkin pelaavat, PC:llä, pleikalla ja mitä näitä nyt on. Onlinessa ja ilman. Mikä ihme siinä nyt on niin ihmeellistä?

Sain siitä lyhyestä rahapeliriippuvuusuutisesta sen käsityksen, että pidetään ihmeenä sitä, että naiset pelaavat. Sain myös sen käsityksen, että naisten ei pitäisi pelata. Mitä helvettiä?!

Itse pelaan. Tunnustan, että pelaan. En kyllä niinkään ( vielä ) ole rahapelien ystävä tai mielestäni peliriippuvainen. Pelin pelaaminen on minulle ainakin hermolepoa ja keino purkaa aggressioita, varsinkin jos pelaan jotain ampumispeliä tai piristää itseään pelaamalla jotain kivaa peliä jossa taustalla soi pirteä musiikki.

Mielestäni pelejä pelaamalla voi oppia silmän ja käden koordinaatiota, tekemään pikapikaa nopeitakin ratkaisuja ja ehkä selivittämään loogisia aivopähkinöitä. Tietokoneen perustoimintoja; hiirenkäytön ja silmän yhteispeliä voi myös opetella pelaamalla. -Samoin englantia. Parempaa luetunymmärtämiskoetta ei voi ollakaan kuin selvitä eteenpäin pelissä, jossa pitäisi selvitä niillä ohjeilla joita pelin aikana eteenpäin tulee... Kuullunymmärtämisestä puhumattakaan.

Vahalla PC:n rämällä pyörii joitain pelejä ihme kyllä, aina strategiapeleistä shoot'em'all pelehin. Osaa on tullut pelattua omalla läppärillä, eikä unohdeta pelejä jotka piti asentaa lainakoneeseen.

Katsotaanpas mitä löytyy; Söpöjä puzzle pelejä Bust-A-Move 3DX:n muodossa. Raaempaa mättöä jossa ammutaan kaikki mikä vastaan tulee ennen kuin se ampuu sinut Quake 3 Arenan ja Serious Samien tahtiin.

Synkkiä sävyjä Black Mirrorin muodossa. ( Kirjoitin siitä jonkunlaisen esittelynkin tänne jonnekin. ) Vampire The Masquerade The Bloodlines on tolkuttoman hyvä ja ihanan synkkä vampyyripeli. Kesti kauan saada sarjan ensimmäinen peli haltuun, enkä ole vielä pelannut sitä, mutta eiköhän tuo korjautune.

Strategiapuolella jyllää Age of Wonders, hyvänä kakkosena tulee mikkisoftan Age of Empires sarjan pelit. Sacred Gold oli kyllä kiistatta paras ostos viime vuoden alussa ja siinä on riittänyt pelattavaa kauan ja varmaan riittää vielä kauaksi aikaa.

Eikä tuossa ole puoletkaan niistä kaikista peleistä mitä omistan ja mitä olen pelannut. The Simsin unohdin mainita, samoin Mystit.

Onlinepuolella löytyy mahtavia ajantappopelejä, joista mielenkiintoisimmat ovat kuplanampumispelejä, jalokivienvaihtoa ja mah-jongia. Kaikki stategiaa. x'3

Niin ja laskettakoon myös surkea ura tarinankerrontaroolipelin parissa online pelaamiseksi. Sitä voidaan pelata foorumilla tai varta vasten luodussa vieraskirjassa. Surkeaksi sen uran tekee se, että sen kautta tuli tutustuttua vaikeisiin ihmisiin joiden kanssa oli mahdotonta tulla toimeen. Ehdotuksena onkin, että ei kannattaisi heittäytyä tuttavaksi monen vuoden jälkeenkään, säästyy monelta pahalta sitten myöhemmin.

Verkkopelaamistakin olen kokeillut, kerran kaksi, mutta se tyssäsi aina erilaisiin laiteongelmiin. Jos minulla pelasi kone ja netti, kaverin kone kaatui tai päinvastoin. x'D Siksi en pelaa esim. Serious Samia, AoW:tä tai Sacredia verkossa. -Saattaa myös selittää miksen tunne mitään vetoa WoW:iin yms. verkkoroolipeleihin.

Mutta kun pelihyllyäni vilkaisee, sieltä löytyy kaikenlaista. Aikomukseni on myös esitellä jotain niistä tässä blogissa taas ja toivottavasti joskus pääsen sen listan loppuunkin. x'D Alku on olemassa, se oli Black Mirrorista. Valinnanvaikeus kai iski, että minkä ottaisin seuraavaksi.

-Pelipöllö

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Harvoin näkyy täälläpäin... ja vain karanneena

Harvoin näkee semmoista ihmettä, kuin kuumailmapallon kotinurkillaan. Olisi jäänyt näkemättä jos en olisi lähtenyt pihalle asiaa vilkaisemaan kun Behemoth teki siitä numeroa, että siellä semmoinen kummastus lentelee. Ottaen huomioon sen immeisen kieron mielenlaadun, olisi se voinut olla pilaakin. Hänen onnensa, että oli vaihteeksi ihan tosi kyseessä. Kameran kanssa läksin ulos, mutta kuvan lopputulos oli; tarvitset suurennuslasin ja siltikin on hankalaa saada selvää mikä kärpäsen paska siellä kuvassa oikein on.

Taivaalla seilasi kuumailmapallo. Koria ei kyllä näkynyt, mutta kirkasvärinen pallo kyllä näkyi. Se oli väreiltään marjanpunainen ja kirkkaankeltainen.

Ukkin kommentti asiaan oli; olisipa haulikko niin posauttaisin alas.
Onko enää mikään ihme miksi olen käytökseltäni ja mielipiteiltäni mitä olen. / Luulisin, että se sanoi sen ihan leikillään kommenttina, mutta enpä menisi vannomaan käsi Raamatulla. Nähtävästi meilläpäin ei vieraita suvaita, ei edes ilmatilassa. /

Ihmettelimme sitä mitä se tällä suunnalla tekee. Enemmän ihmettelyä oli myös siinä, että pallon lähistöllä lenteli valkea vesitaso. Siitäkin koitin ottaa valokuvia, mutta näyttää äkkivilkaisulta, että on tullut kuvattua sinistä taivasta. Suurennuslasi ja suurieleinen merkkikynänkäyttö ovat varmasti tarpeen. Lentskari varmaan oli hälytetty tai alun alkaenkin seurannut pallon matkaa, jotta matkustajat voitaisiin sitten kerätä jostain kunhan pääsisivät jonnekin laskeutumaan.

Myöhemmin selvisi sitten, että pallo oli ajautunut kurssiltaan aika pahasti monien kilometrien päähän siitä paikasta, josta se oli lähtenyt ja jossa sen kai piti seilailla. Olivat sitten laskeutuneet kuitenkin turvallisesti jonnekin pellolle. -Eivät sentään meidän pellolle. Varmaankin he pääsivät ihan onnellisesti kotiinsa. -Eipä tullut itse luettua sitä juttua.


-Nytpähän tuli sekin ihme nähtyä