keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Tämä nainen pelaa...

Ihmetytti joskus viime kuussa tai tämän kuukauden alussa jossain uutisisssa ollut kommentti siitä miten ihmeellisenä pidetään sitä, että naiset pelaavat mm. Veikkauksen pelejä.

Tai miten ihmeessä kai pidetään ylipäätään sitä, että naisetkin pelaavat, PC:llä, pleikalla ja mitä näitä nyt on. Onlinessa ja ilman. Mikä ihme siinä nyt on niin ihmeellistä?

Sain siitä lyhyestä rahapeliriippuvuusuutisesta sen käsityksen, että pidetään ihmeenä sitä, että naiset pelaavat. Sain myös sen käsityksen, että naisten ei pitäisi pelata. Mitä helvettiä?!

Itse pelaan. Tunnustan, että pelaan. En kyllä niinkään ( vielä ) ole rahapelien ystävä tai mielestäni peliriippuvainen. Pelin pelaaminen on minulle ainakin hermolepoa ja keino purkaa aggressioita, varsinkin jos pelaan jotain ampumispeliä tai piristää itseään pelaamalla jotain kivaa peliä jossa taustalla soi pirteä musiikki.

Mielestäni pelejä pelaamalla voi oppia silmän ja käden koordinaatiota, tekemään pikapikaa nopeitakin ratkaisuja ja ehkä selivittämään loogisia aivopähkinöitä. Tietokoneen perustoimintoja; hiirenkäytön ja silmän yhteispeliä voi myös opetella pelaamalla. -Samoin englantia. Parempaa luetunymmärtämiskoetta ei voi ollakaan kuin selvitä eteenpäin pelissä, jossa pitäisi selvitä niillä ohjeilla joita pelin aikana eteenpäin tulee... Kuullunymmärtämisestä puhumattakaan.

Vahalla PC:n rämällä pyörii joitain pelejä ihme kyllä, aina strategiapeleistä shoot'em'all pelehin. Osaa on tullut pelattua omalla läppärillä, eikä unohdeta pelejä jotka piti asentaa lainakoneeseen.

Katsotaanpas mitä löytyy; Söpöjä puzzle pelejä Bust-A-Move 3DX:n muodossa. Raaempaa mättöä jossa ammutaan kaikki mikä vastaan tulee ennen kuin se ampuu sinut Quake 3 Arenan ja Serious Samien tahtiin.

Synkkiä sävyjä Black Mirrorin muodossa. ( Kirjoitin siitä jonkunlaisen esittelynkin tänne jonnekin. ) Vampire The Masquerade The Bloodlines on tolkuttoman hyvä ja ihanan synkkä vampyyripeli. Kesti kauan saada sarjan ensimmäinen peli haltuun, enkä ole vielä pelannut sitä, mutta eiköhän tuo korjautune.

Strategiapuolella jyllää Age of Wonders, hyvänä kakkosena tulee mikkisoftan Age of Empires sarjan pelit. Sacred Gold oli kyllä kiistatta paras ostos viime vuoden alussa ja siinä on riittänyt pelattavaa kauan ja varmaan riittää vielä kauaksi aikaa.

Eikä tuossa ole puoletkaan niistä kaikista peleistä mitä omistan ja mitä olen pelannut. The Simsin unohdin mainita, samoin Mystit.

Onlinepuolella löytyy mahtavia ajantappopelejä, joista mielenkiintoisimmat ovat kuplanampumispelejä, jalokivienvaihtoa ja mah-jongia. Kaikki stategiaa. x'3

Niin ja laskettakoon myös surkea ura tarinankerrontaroolipelin parissa online pelaamiseksi. Sitä voidaan pelata foorumilla tai varta vasten luodussa vieraskirjassa. Surkeaksi sen uran tekee se, että sen kautta tuli tutustuttua vaikeisiin ihmisiin joiden kanssa oli mahdotonta tulla toimeen. Ehdotuksena onkin, että ei kannattaisi heittäytyä tuttavaksi monen vuoden jälkeenkään, säästyy monelta pahalta sitten myöhemmin.

Verkkopelaamistakin olen kokeillut, kerran kaksi, mutta se tyssäsi aina erilaisiin laiteongelmiin. Jos minulla pelasi kone ja netti, kaverin kone kaatui tai päinvastoin. x'D Siksi en pelaa esim. Serious Samia, AoW:tä tai Sacredia verkossa. -Saattaa myös selittää miksen tunne mitään vetoa WoW:iin yms. verkkoroolipeleihin.

Mutta kun pelihyllyäni vilkaisee, sieltä löytyy kaikenlaista. Aikomukseni on myös esitellä jotain niistä tässä blogissa taas ja toivottavasti joskus pääsen sen listan loppuunkin. x'D Alku on olemassa, se oli Black Mirrorista. Valinnanvaikeus kai iski, että minkä ottaisin seuraavaksi.

-Pelipöllö

Ei kommentteja: