Minusta ihmiset ovat nykyään liian hanakoita korjauttamaan yhtään mitään. Jatkuva kulutus ja kertakäyttötavara ei pitkällä tähtäimellä voi toimia. :/
Eihän nykyisin taideta opettaa tavaran arvoa.
Meinaan, tänään tuli nähtyä kun vaahtosammuttimen kokoiset nappulat koitti hajottaa jotain kännykänkokoista ja näköistä paiskaamalla sitä asfaltiin uudestaan ja uudestaan.
Yhteiskunnan tulevaisuuden toivot... * purevaa sarkamia + naamapalmu*
Voin kuvitella skenaarion: isi, isi, tää hajos. Osta uus. Miellellään kaikkein uusin, kaikilla herkuilla. sellanen ku mun kaikilla kavereilla…
En kyllä edes tiedä mitä sen ikäiset ipanat edes tekee kylän raitilla keskenään tai yksinään. O.o’ Ehkä mie opin sitten jos koskaan olen itse vanhempi. <..<’
Joskus tuntuu siltä, että ihminen on itsekin pelkkä kertakäyttötavara muiden joukossa. Ainakin työmaailmassa ja politiikassa. Koko ajan pitäisi venyä, virua ja paukkua. Tuleeko minusta koskaan yhteiskuntakelpoista tällä ajatusmaailmalla? 8’D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti