Lisää tästä viimeaikoina tapetilla olleesta häiriköstä, että jos hän haluaisi ottaa yhteyttä ei se ole kovin vaikeaa... Olen kyllä pitänyt huolta siitä ettei mailiosoitteeni ainakaan ole vaikeaa löytää jos niin haluaa. Viekkujakin olen sirotellut sinne sun tänne ja niihin voisi kirjoittaa.
Tosin luulen, että koskapa kaikki häiriköinti on tähän menessä tapahtunut mesessä ja foorumin yksityisviestillä ettei tämä henkilö halua mitään julkista puumerkkiään itsestään jättää.... Tai heittää miun haltuun minkään sorttista mailiaan niistä monista joita hänellä varmasti takataskussaan on... Mesetiedoistaan puhumattakaan.
Ellei se halvattu ole luikahtanut meseeni puolivahingossa ja vetää nyt uutta roolia. Sekin on täysin mahdollista, mutta siitä ainakin olen pitänyt huolta, että se ressukka on saanut korvanmakeaa, sillä minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa tästä häiriköstä. Sääliksi käy jos se meseressukka joka joutuu kuuntelemaan miun vuodattelua siitä häiriköstä onkin joku toinen ujo tyyppi.
Mites ne sanovatkaan? Sellaista on elämä?
Kenenkään elämän ei kyllä toivoisi olevan piinattua, ei eläinten eikä ihmistenkään. Eikä kenenkään ole pakko tehdä pahaa toiselle, mutta eihän ihminen toimiessaan ajattele koskaan muita kuin omaa napaansa pidemmälle. VIis siitä, että maailmassa nähdään nälkää jos itsellä on asiat hyvin. Viis siitä jos naapurin talo palaa kunhan vain oma talo on pystyssä. Kössinpä tuolta runot kun en itse osaa kirjoittaa...
Oikeasti, ihmisen moraali ja motiivit ovat toisinaan syvältä.
Kateuskin.... Se kaverini joka pelotteli miut ravoille sillä tiedolla että tuo häirikkö aikoo runoni varastaa kertoi kerran tämän häirikön motiiviksi kateuden. Sitä en kyllä usko. Ei miussa voi olla mitään kadehdittavaa; ei elämää, ei töitä, ei perhettä, ei rakasta eikä rääkyviä kakaroita. Siis ei käytännössä mitään mitä tämä yhdyskunta arvostaa.
Minulla on vain aikaa miettiä asioita ja kirjoittaa. Pitää yllä pari nettisivua, galleriaa ja blogia. Jos tämä henkilö kerran on niin pirun kateellinen jostain minun harrastuksesta, niin etsiköön itselleen harrastuksen. -Ellei ihmisten piinaaminen ja häiriköinen riitä.
Tai jos kyse on bannista foorumilla. Mitä on yksi foorumi kun muitakin on ja jos se on siitä kiinni, perustaisi itselleen oman. Mutta enpä usko hänellä kärsivällisyyttä riittävän, että jaksaisi odottaa, että sinne tulee väkeä. Mutta koskapa hän hallitsee kerran markkinoinnin ei väen haaliminen sinne olisi mikään ongelma.
Miun foorumilla ei tosin ole kyse väestä, vaan siitä että sinne voi tulla nauttimaan tarinoista, pelaamisesta, kirjoittamisesta ja kaikki ovat tervetulleita, enkä muuta pyydä kuin sääntöjen noudattamista joissa selvällä suomenkielellä kielletään häiriköivä ja uhkaava käytös ja häiriköivien yksityisviestien lähettäminen.
Tai jos miulle pitää kerran näyttää kaapin paikka niin kannattaisi pistää oma saitti pystyyn ja perustaa kilpailu siitä kellä on paras prätkissaitti tai galleria jossa on omaa tuotantoa. -Tällä henkilöllä olisi rahkeita kyllä kirjoittaa ronskeja fanficcejä tai omia tarinoitaan jos hän vain haluaisi. Sääli ettei hän niin halua tehdä mutta saa jotain sairasta nautintoa muiden kiusaamisesta. -Kiusaisi paperilla, niin minä teen ja pidän siitä.... ( Tämän voi lauma suivaantuneita hahmojani todistaa. ) Siinä missä minä tuikkaan jonkun fiktiivisen hahmon talon palamaan, tämä tyyppi tekee sen luonnossa.
Tapansa kullakin, mutta tuo että menee vahinkoa tietentahtoen tekemään on väärin. Kehityksessä on kenties mennyt jotain pahasti vikaan ellei erota tekemisistään mikä on väärin ja mikä oikein, mutta jos sen hänelle sanoo hän väittää sen olevan paskapuhetta, että hän tekee oikein. -Kai tuollekin on olemassa joku hieno psykologinen nimike ja oireyhtymä.
Enkä taaskaan väitä, että kaikki mitä tekisin olisi aina oikein, mutta en ole vahingoittanut kenenkään omaisuutta, leikkinyt pyromaania tai tappanut ketään, mutta olen suulas tyyppi sanallisesti, enkä juurikaan mieti siitä miten kirjoitan vaan mitä kirjoitan ja minkä kirjoitin, sen kirjoitin ja tarkoitin sitä myös. Pidän turpani kiinni useimman osan ajasta reaalielämässä, koska usein niin on paras eikä vaan itselle vaan muillekin. Ei kukaan kaipaa allekirjoittaneen sarkastista huomautusta kriittisellä hetkellä.
Täytyy myös sanoa, että ymmärrän jos joku tekee itsemurhan vaikkapa joutuessaan samantyyppisen häirikön piinamaksi, hullun jota ei saada kuriin. Se on niin piinaavaa ettei asiasta kokematon edes uskoisi sitä.
Tässä tulee itsekin kenties lopulta hulluksi yhden hullun takia joka ei osaa lopettaa leikkiään, eikä lopeta vaikka pyytäisi. Tässä on siis vapaan kasvatuksen lopputulos, että jos saamme tehdä mitä tahdomme ja selviämme vähällä, emme opi että teoillamme on aina seurauksia. Emmehän me koskaan jää miettimään niitä. -Yleensä minä jään miettimään seurauksia joita tietyillä teoilla on, enkä siksi niitä tekoja teekään. Tämä henkilö ei niitä mieti tai ei ole vielä koskaan jäänyt teoistaan kiinni ja kunnolla vastuuseen, mutta kohtaloaan ei voi välttää, sen tietää jokainen. Enemmin tai myöhemmin kohtalo kyllä pitää huolen siitä, eikä sitä aina huomaakaan ellei asiaa pysähdy sekunniksi miettimään.
Mieti ensin mitä teet ja tee vasta sitten. Tai lainataanpa wiccojen elämänkatsomusta; tee mitä haluat kunhan siitä ei ole vahinkoa toisille. Jokin saatanapalvontaryhmä muistaakseni elää katsomuksen tee mitä haluat mukaan.
~Uku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti