Tänä vuonna sain mielestäni kyseenalaisen synttärikortin. Joku ei ehkä näe siinä mitään outoa, mutta minä... Minusta on tullut vainoharhainen ja olen varovainen ihmisten kanssa ja yleensä syystäkin.
Kortin lähettäjänä oli tätini, joka ei ole... odottakaas nyt, laittanut korttia enää moneen vuoteen ja nyt sitten päätti muistaa ja kyseenalaisella tekstillä, onko edes ihme jos olen epäluuloinen? Kortti on itsessään ihan sievä.
Kun on kortti jossa lukee; käännä katseesi aurinkoon, et näe varjoja.
Sen voi tulkita juuri niin monella tapaa, eikä puoletkaan ole hyviä.
Onko se murheiden jättämistä taaksepäin?
Sotakirveiden hautaamista? En hautaa. En piru vie hautaa! Tämä ihminen on ja pysyy listalla; tarkkaile ja ole varovainen, koska jos tämä haistaa voivansa käyttää sinua hyväksi, hän myös tekee sen!
Jos aurinkoa tuijottaa, polttaa silmänsä ja sitten on sokea loppuikänsä. Eli siis aurinkoon tuijottaminen on terveydelle vaarallista.
Onko tuo pikkupikku vihje, että pitäisi alkaa olla ja käyttäytyä normaali? Mikäpä nykyisin muka on enää normaalia? Jos ei meikäläinen vältä sellaisena kuin on, paskanko väliä?
Pitäisikö keskittyä leijailemaan pilvilinnoissa kun asiat menevät päin helvettiä? Enpä usko.
Analysointi tarjosi hupia noin viiden minuutin verran, mutta en silti voi mennä varmaksi sanomaan mikä tätiä on kortin kanssa viirannu tai motivoinut. Ehkä vain se, että valitaanpa nyt oikein vittuilun maulla oleva teksti niin pysyy sekin piruparka aisoissa vielä pari vuotta. Se olisi tädiltä aivan odotettavaa.
Joissain ihmisissä on hyvää, vaikka nämä tekisivät pahojakin asioita, mutta on olemassa pahantahtoisia ihmisiä, jotka tekevät pahaa jopa tehdessään hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti