Kun sitä tuli luettua Stephen Kingin Kuvun alla... tuli mietittyä, että mitähän sitä sitten lukisi. Kuvun alla oli todella hyvä. Jos mietit voiko niin tuhottoman paksu kirja olla loppuun asti hyvä.... kyllä voi. Se pitää otteessaan aina loppuun saakka. Mutta mitä sen jälkeen... E ehdotti, että lukisin Lovecraftia. Lovecraft on muuten jotain, mikä vielä puuttuu.
Edgar Allan Poen kootut kertomukset sen sijaan löytyy. Kahden ensimmäisen ja kolmannen kertomuksen puolivälissä iski tympäännys, että onko tämä oikeasti näin saakelin kuivaa ja tylsää luettavaa vai kuvittelenko vain... vai olisiko vika kenties kääntäjässä?
Jos käännös tehdään, eikö se pitäisi tehdä ja tarjota niin, että kuka tahansa pystyy sen lukemaan ja nauttimaan lukemastaan? O..o Ja vielä kykenee sanomaan, että ymmärtää lukemansa. Mulla pitäisi olla lukemista helpottamassa paitsi tulkki, myös ranskan ja latinan kielen sanakirjat. O..O’ Tämän kokoelman on pakko olla joku erikoislaitos kulturelleille snobeille, ainakaan tavallista lukijaa ei ole juuri ajateltu tämän hirvityksen kanssa pätkääkään. =..=’
Kääntäjältä oli jäänyt kaikki ranskankieliset ja latinankieliset sitaatit kääntämättä. Käännökset on laitettu kirjan loppuun, koska kääntäjä ei ole halunnut laittaa niitä tekstiin. ( Olisi kannattanut... ) Ne olisi voinut laittaa pilkun jälkeen ihan sitaattien jälkeen, kuten normaalisti tehdään. Mutta eeeeeeeiiiiii.... Kirja on muuten semmonen tuhatsivuinen ja painaa kuin synti. Vituttaa yli kaiken aina selata kirjaa loppuun lukeakseen niitä käännöksiä, joita ilman ei lukemisesta tule yhtään mitään. Enkä pilaillut siitä latinankielen kirjan mukana pitämisestä. >..<’
Vika on siis kääntäjässä, joka on epäilemättä olettanut, että jokainen kirjaa lukeva ymmärtää sujuvasti ranskaa ja latinaakin sen verran, että käännöstyö on turhaa.
Mie antasin vihtaa persiille tästä snobeilusta. Toivottavasti sama akka ei ole kääntänyt Poen runokokoelmaa.. <..<’ Pitää hankkia se englanniksi ja toivoa parasta ettei sitä ole pilattu vastaavanlaisesti. <..<’
Tyylikin on kuivaa ja tylsää. Luin joskus Edgar Allan Poen Korppi ja Kultakuoriainen, joka oli erilainen. Sen novellit ja runot olivat viihdyttäviä, hyviä ja mukaansa tempaavia. Kiinnostavia.
Kun luen tätä novellikoelmaa en tunne mitään muuta kuin väsymystä, pitkäveteisyyttä... tylsää ja ankeaa. Kolmen ensimmäisen tarinan lukeminen sai minut epäilemään Poen lahjakkuutta kirjailijana. Ihmettelin jo miten yliarvostettu Poe on. Kirjan ensimmäinen oli kyllä aika hyvä. <..<’
Lukemiseni tähän mennessä on ollut seuraavan laista, sitä lukee niin pitkään ja nauttii tarinasta kunnes kohdalle sattuukin ensimmäiset ranskalaiset sitaatit, kelaan kirjaa loppuun, luen taas, unohdin missä kohden olin lukemassa, lisää ranskaa, selaan taas kirjan loppuun ja koitan etsiä käännöstä, olen taas unohtanut missä kohti olin lukemassa... =...=’ Tässä vaiheessa suusta pääsee yleensä kirosanoja.
Vittuunnuin niin tahmeaan lukemiseen, että hylkäsin Poen... Pakostakin miettii, että oliko kirja niin halvalla huudossa aikoinaan juuri onnetoman käännöstyön takia? O..o’
Paul Féval, joka on vampyyritarinoiden iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisä jo kauan ennen Bram Stokeria... eipä iskenyt kipinää lukea Knightshadea. Siinä oli kanssa yksi ikävystyttävä...
Niinpä ajankuluksi luin fantasiakirjan, jota olen pihdannyt hyllyssäni peläten sen olevan huono... Se oli Dugald A. Steerin Lohikäärmeen silmä. Luin sen kahdessa päivässä ja kiroan kirjakauppojen valikoimaa siitä, ettei sille ole jatkoa. Se oli meinaan ihan oikeasti hyvä. Masentaa tosin, että miksi nykyisin on trendi kirjoittaa päähenkilöt onnettoman nuoriksi. =..=’
No, Lohikäärmeen silmä oli ( liian ) nopeasti ohi.
Fantasialinja kuitenkin jatkuu... Sen sijaan, että lukisin aloittamani Kagavan Rautakuningasta tai lukisin romantiikkadraamakauhua ala Maggie Shayne, päädyin Michael Enden Tarinaan vailla loppua. Sen jälkeen... jotenkin Richard Backmanin ( Stephen King salanimellä ) Vimma/Juokse tai kuole on alkanut näyttää houkuttelevalta. x) Niin tai näin, palaan jostain kumman syystä aina Stephen Kingin kirjojen pariin. 83’
Tai ei se mikään ihme ole. King ei koskaan kirjoita samaa tarinaa kahdesti, vaikka ainekset olisivat kuinka samankaltaiset.
Ehkä pitäisi seuraavaksi lukea SE. 8D ( Juuri se kaksiosainen teos viemäreissä asuvasta hirviöstä, joka syö lapsia. Minisarjana se on pahuksen hyvä. x’3 Sekä se perimmäinen syy miksi pelätä klowneja... )
On silkkaa kidutusta, että tikkareista tehdään söpöjä.
