Kenkädraamaa - taas

Sanotaan, että perjantai on pahin ja ainakin tänään se sanonta on ihan oikeessa. En tosin tiedä kuka se nyt niin väittää, että juuri se perjantai olisi se pahin päivä viikosta. Kyllä se normaalisti on maanantai ja keskiviikko kun kaikki menee päin helvettiä.

No, tänään on vaan ollu tuttua perhedraamaa ja tutusta aiheesta. Vaatteista ja kengistä taas. Plääh. Riittää, että vaatteet on puhtaat ja käytännölliset, vitut siitä miltä ne näyttää. Pedon mielestä tarvitten muka taas sitä ja tätä ja uudet kengät. Vittu, aina vaan niistä kengistä. >/

Erehdyin sitten kommentoimaan yhtä takkia, jossa sattui olemaan vyö, jotta miksi siinä pitää olla se vyö sitten. No, Peto kimposi heti, ei kuunnellut järkipuhetta, ei mitään, alkoi silmät leiskuen huutaa siitä miten mulle ei kelpaa vaatteet ( alasti en muuten juokse, mutta vähän sain sen kuvan että juoksen… ) eikä kengät ja miks juoksen rikkonaisissa kumikengissä. Sekä siitä miten mitta on tätä myöten täynnä.

Tää oli sitten taas sellanen hetki jolloin nainen sanoo ettei ymmärrä naista. O…o’ Toi logiikka oli meinaan aivan hämmentävää. Ei jumalauta tässä talossa voi sanoa yhtään mitään yhtään mistään kun se jo heti tulkitaan kaksintaisteluhaasteeksi. >/

No, munkin mitta on saman verran täynnä. Voisi se joskus olla tuputtamatta niitä omia vaatenäkemyksiään tänne päin ja ymmärtää sen verran, että hommaan itse mitä tarvitsen ja kun hommaan jotain niin vois ainakin pitää suunsa kiinni, jos ei miellytä ja hyväksyä tappio.

Pidän niistä kumikengistä. Ostaisin toisetkin samanlaiset jos Nokia viitsisi sitä mallia valmistaa. Ulkonäkö ei ole kaikkein esteettisin, pidin niitä itsekin etovina, mutta ne osoittautui hyviksi jaloille. Kestävät muuten pakkastakin eivätkä ole liukkaatkaan. =..=’ Sitäpaitsi, ihan sama se on mitä kotona on jalassa. Vai? O…o’

Minäpä sanon niistä yksistä talvikengistä, jotka on ehkä pari kokoa ensinnäkin liian pienet. Käsittääkseni talvikenkään pitäisi mahtua edes yksi pari kunnon villasukkia. No, eipä mahdu noihin. Ohut puuvillasukka on ainoa, mikä mahtuu. Montakohan kertaa miun on pitänyt kylmättää jalkani noitten saamarin kenkien kanssa kun on pitänyt tehdä tolle yhdelle pirulle mieliksi?

Sitten, jos laitan ne kengät jalkaan mitkä ostin. Ne “sukset”, joiksi Peto niitä niin mielellään nimittää ja haukkuu niitä aina. Anteeksi vaan, mutta ne on sellaise kengät ettei jalkaa kylmä ja pystyy laittamaan kahdet villasukat jalan lisäksi. Eikä kylmä jalat. Eivätkä ole raskaat.

Mutta kuunteleeko tuo yksi saatana? Eipä tietenkään kuuntele. Tuleeko kaikista naisista tuollaisia viisissäkymmenissä, että pitää saada se oma perse sullottua vaikka toisen kenkään, vitut sen mielipiteestä kuka niitä kenkiä oikeasti jaloissaan joutuu pitämään?

Kun otan ne “sukset” esiin, alkaa ihmeellinen ulina siitä, että “hävettää kun sä käytät tommosia suksia”. Entä sitten? Ne on mun “sukset” ja mun on jalkani ja pidän semmosia kenkiä kuin itse haluan ja sellasia joissa ei kylmä jalat eikä jalat tuu kipeiks, sellasia jotka ei purista, eikä hankaa jalkopohjia rakoille. >/

Saatana. Haukkaa multaa. =..=’

Epäilys ja epäilyksiä...

Jos pitäisi mainita jokin asia, joka suututtaa tällä hetkellä niin siihen liittyy eräs kirja. Ei se kyllä ole mikään salaisuus edes. Ne oli niitä Meyerin kirjoja ne, joista halusin päästä eroon.

Luin niistä ensimmäisen, joka oli paska. Onhan se aika rankasti ja hyvin suppeasti sanottu, mutta mitenkään muuten sitä lukukokemusta ei voi kuvata. Se uppoakaa kyllä romantikoihin ja sellaisiin, jotka eivät tiedä mitä hyvä kirjallisuus on.

Kolme niitä tuli hankittua, ennen kuin luin ensimmäistäkään. Ensimmäisen luettuani mieleni muuttui sangen dramaattisesti ja olin vain hyvilläni kun en ehtinyt sitä neljättä hankkia keräämään pölyä. Päätin siis myydä kirjat.

No, kahdesta pääsin eroon ja olisin päässyt kolmannestakin, jos vain kirjan ostaja olisi jotenkin kiinni tässä maailmassa. <..<’ On toikin aika ilkeesti sanottu, mut koittakaapa itte ootella maksua viikkotolkulla, toinen viikko alkamassa, ilman että tää teidän maksaja ottaa mitään yhteyttä. O..o’ Jotenkin myös tuntuu siltä, että jos ei kerran niin yksinkertaiseen asiaan kuin maileihin viitsi vastata, niin ei se silloin vastaa puhelimeenkaan.

Pakko tää on kyllä selvittää…

Että ei musta ainakaan kauppiasta tule. =..=’

Pelejä joita pelaan: Syberia

Syberia on uusi tuttavuus, vaikka peli on tullut markkinoille jo 2002. Pelin tekijät ovat suunnitelleet pelin sijoittumaan vuoteen 2002, kuitenkaan ei todelliseen maailmaan. Kaupungit ja henkilöt ovat tietenkin kuvitteellisia. Pelaajan on helppo livahtaa tähän cyperpunk-maailmaan, jossa vieterileluteknologia on viety niin äärimmilleen, että tuossa maailmassa on puhuvia ja liikkuvia vieteriukkoja ja jopa vieterillä vedettävä juna. 83 Siinä on muuten ekologinen menopeli.

New Yorkilainen lakimies, Kate Walker on lähetetty pomonsa mielestä simppeliin tehtävään, ostamaan vanha tehdas. Vaan onkohan tehtävä sittenkään niin helppo... Katen saapuessa vastaan tulee hautajaissaatto, jonka jälkeen tehtävä alkaakin pikkuhiljaa vaikuttaa kaikkea muuta kuin helpolta. Lisäksi paljastuu ettei tehdasta voikaan myydä, sillä tehtaalla on sittenkin perillinen, joka on kuitenkin teillä tietämättömillä.

Syberian maailma on kieltämättä huolella tehdynnäköinen. No, maisemat on upeat. Oma suosikkini on tähän asti Barrockstadin aseman kasvihuone. Aivan, koko rautatie/kanava- asema on muutettu yhdeksi kasvihuoneeksi, jossa on eksoottisia kasveja ja lintuja. :3 Nauroin myös makeasti, koska Kate pelkää kolmea amazoninkäkeä. x’’’’D
Välistä Katen pelot, sanomiset ja animoidut tavat ovat... Jotain olisi sietänyt tehdä toisin. Pelätä ja kahvahtaa nyt lintuja. O..o’ Kieltäytyä nostamasta airoa mudasta ( mutta kepinpätkän tunkeminen takin sisään oli OK ) ja teetättäminen kaikkein raskaimmat työt, sekä airon noukkiminen, pienellä lapsella kyllä hoituu. Ihmettelin myös, että miksei Katea ole laitettu auttamaan sitä poikaa, kun se tellää sitä sulkukanavaa auki. Se vain hölmöttää siinä vieressä sen aikaa. O..o’

Hahmon liikkuminen on vähän toinen juttu, mutta tuskinpa sitä edes huomaa ellei siihen kiinnitä huomiota. Kävely on kai normaalia naisellista sipsuttelua, juokseminen taas tahmaista aikamies lönkyttelyä ja kun juoksumatka on juostu loppuun hahmo horjahtaa paikoilleen tai ikään kuin törmää seinään. 8’D Portaitten kiipeämistä varten hahmo liukuu oikeaan paikkaan ja kiipeää vasta sitten, kuin myös hahmon alle ilmaantuu pieni pyöreä varjo. Se on itseasiassa aika hauska juttu. Näkisittepä kun hahmon pitää laskeutua alas rappusia. 8’D Mäen kulkeminen on ihmeellistä sivuaskeltamista. Osalla sivuhahmoista kävely on taapertamista. -Kuin myös sivuhahmoja ei ole ollut tarpeen täyttää yksityiskohdilla. ( Laatuasetukset on pelissä täysillä. O..O’ )

Ääninäyttelyyn ei koskaan voi panostaa liiaksi. Tätä peliä on kyllä siltä osin taidettu kehua, mutta enpähän sanoisi. Tunne puuttuu, mutta yritystä on. -Samoin kielitaito.
Kalastaja Barrockstadin kavalla on loistava esimerkki siitä. Hahmo puhuu ihme kälätystä, jossa on pari sanaa venäjää, espanjaa, kenties puolaa, hollantia  jne jne... Luultavasti älämölön on tarkoitus matkia venäjän kieltä. -Pitäkää huolta että tekstitys on päällä niin ette jää paitsi tästäkään hupikohdasta. <..<’
Tai ehkä vika on dialogissa. Koomista on myös sekin miten Kate puhuu poikaystävänsä kanssa puhelimessa kuin linjan toisessa päässä olisi itsekäs, oikutteleva kakara. -Ne miehet!
Sivuhahmoista sen verran, että Katen äiti on itsekäs hienohelma, jolla kelpaa vain hyvä asema ja raha. Katen poikakaveri kuulostaa itsekkäältä kakaralta, joka on kyllä kasvanut isoksi, muttei aikuiseksi ja joka kuulostaa siltä kuin haluaisi hyötyä vain Katen palkasta. 8’D
Jos joku hoitaa ääninäyttelemisen hyvin niin se on Oscarin hahmo. x’3 En kerro kuka Oscar on, pitäähän sitä sen verran jännitystä olla. Oscar on toistaiseksi ollut riemastuttavin hahmo koko pelissä ja tuntui kivasti ajavan Katen hermoromahdukseen jo ennen kuin juna lähti kohti Barrockstadia.

Dialogiin siirtyminen oli aika... Siihen olisi varmasti ollut helpompikin tapa kuin miten se oli toteutettu tässä pelissä. =..=’
Peliin olisi toivonut jonkunlaista muistikirjan tapaista. Muutakin kuin muistivihko aiheista mistä hahmo voi puhua, vinkiksi siitä mitä pitäisi tehdä ja minne pitäisi mennä. Tässä pelissä saa käyttää hoksottimiaan ja sännätä paikasta toiseen. -Joskus useamminkin kuin vain kerran.
Jos taas hoksottimet lakkaavat leikkaamasta, mukana tulee PDFksi puristettu läpikulku, joka on pelkkä numeroitu lista tehtävistä asioista, eikä juuri muuta. Sen avulla ei pääse pitkälle. En ainakaan itse päässyt, mutta olenkin joskus aika tyhmä jos koen, että asiat esitetään millään tapaa puutteellisesti.
Jäin Valandinessa jumiin leipurin puodin kohdalle ja miettimään, että miltä penkiltä se päivän lehti piti löytää. Asiasta kolmanteen, jostain on jäänyt päähän, että “gazette” meinasi paitsi lehteä, myös vanhaajuoruilijaa...” Yllätys tuo oli suuri kun katu jatkuikin ohi leipurin talon. 8’D
Kaivoin netistä paremman läpikulun minkä kanssa olen reisannut. -Tosin senkin kanssa eksyi ihan kiitettävästi. Tää kaveri ois voinu kirjottaa “palaa junalle”, “mene vasemmalle pääovista”, “sillalta oikeelle” sen sijaan että siellä lukee “mene vasemmalle, käänny oikeelle, käänny vasemmalle”.

Inventaariokin on jännä toteutus. Kate pystyy tunkemaan takkinsa sisään kaikenlaista mikä vain on airoja pienempää... Onkohan kukaan toteuttanut tästä mitään pilakuvaa, sillä tästä jos mistä saisi revittyä vaikka mitä. 8’D

Onhan tässä puutteita ja vikoja, mutta silti tämä on hiton hyvä. 8’) Jo maisemien ja tarinan vuoksi kannattaa yrittää pelata tätä. Tarinan vuoksi, veikkaankin että tämä peli on saanut hyviä arvosteluja. Sekä siitä, että maisemat ja koneet ovat hienoja ja yksityiskohtaisia. Pelattavuus muuten ja kuvakulmat ovat hyviä. On kyllä pari kohtaa, joissa kameraa toivoisi voivan kääntää tarkastellakseen jotain kohtia tarkemmin.

Peli on merkitty Sallituksi yli 7vuotiallle. Lisäksi paketin merkinnät väittävät, että peli sisältää pelottavia kohtauksia. -Pelottavinta tähän mennessä on ollut kuulla Katen äidin itsekeskeistä kälätystä uudesta minkkiturkista ja takavuosien laulajatähtipoikaystävästä, gaalailloista ja vihjailuista, että Katen tulisi hyödyntää nuoruuttaan ja napata itselleen rikas mies. Plääh!

Kaikki ylläoleva vasta kun pelistä on pelattuna alueittain noin puolet. 8’D Kyllä tälle voisi jo nyt kasipuol antaa.

Kuvat: Syberia - Microids