Ihmetyttää joskus sekin, että minkä ilon jottii ihmiset suapi siitä jos jossain lehdessä on vaekkapa juttu juttu jonnii bändin soittajapojasta, joka nyt on löytännä rakkauvven. Ei mittään satuja ja tarinoeta osastolta; ihastunna bändäriin taekka fanityttöön ( tae poekaan ), vuan jotta on mallitytön iskennä. No on siinäkkii kyllä jollai tappoo jottain sadun aenesta ku harvemmin kyllä semmonen suhde ees piäsöö muodostummaan.
Vuan fanit ee kuulemma tykkee, ku ei ou heijän mieleensä tuleva morsmaekku. Ovat sitten alakanneet tehhä mitä vihaset ja hullut fanit parraiten ossoo; häeriköemään sitten oikein kunnolla jos siihen juorulehteen on uskominen.
Typeree se on kuten nää immeiset joeta vainottaan sanovattii sen olevan. Ja mittee se hyövyttää, taekka suavatko jottai naatintoo siitä jotta suovat vuan toisten immeisten elämän sekasin, jonnii semmosen takkii jotta joku katteellinen teinityttö ei tykkee siitä jotta heijän idol ja päeväuni tappailoo jottain naesta, joka on joskus kaet ottanna itestään jonkunnii nakukuvan. - Jos siis ymmärsin sen naesen ammattitoemenkuvan oekein.
Minnuu itteeni ei haettoo ketä minnii miun suosikkibändi jäsenet tappailoo taekka mitä sekkoiloot. Miulle tärkeintä oikeestaan on vuan se mussiikki jota hyö tekkööt, ei ookeestaan se miten hyö elläät. Jottii koheltaat ja jottii vuan löytäät sen mitä sannoovat rakkauveks.
En oekein ymmärrä sitä jotta mikä siinä näehennii vaenottujen suhteessa on nyt niin paljo närree herättännä. Kaks aekuista immeistä tappoot toesensa, kenties rakastuuvat ja halluuvat koettoo ellee yhessä. Piste.
~Uku
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti