Sillä mitä kortissa on, on väliä

Nimipäiväkortit saivat allekirjoittaneen näkemään punaista ja vain siksi, että näyttää pahasti siltä kuin maailmassa ei olisi muunlaisia kortteja olevankaan kuin sellaisia joihin on painettu sianporsaan pinkkejä ruusuja tai muita punaisia rehuja. -Miulla oli hämärä aavistus, jotta varmasti ainakin yksi vaaleanpunainen hörtökortti tulee. Ja niin hitto vie kävi. O..o'  Ehkäpä suurinosa ahdistuksesta johtuu siitä, että tuo pirun aavistus meni nappiin. >/

Olihan tuo aika ilkeästi sanottu. Olkoon. Ei ole ollut syytä ilkeillä. Tuo ilkeily näkyy pomppaavaan esiin mitä yllättävimmissä asioissa. Tää on taas näitä; kun ei käy niin ei käy. Tai korttiasiassa sellainen olo, että eipä juuri tunneta kortin saajaa... Ja jotenkin. No, esteettisesti epämiellyttävä lienee oikea ilmaus. Sain kyllä oikeasti kivojakin kortteja, jotka pistän talteen. :3

Niin, vaaleanpunaiset ruusut ei ole allekirjoittaneen lemppareita... Eivätkä kyllä ole punaiset tulppaanitkaan. ^^' Toki ymmärrän kiireen, jos pitää kaapaista ensimmäinen käteentuleva, mutta...  Arvostan silti vaivannäköä ja sitä, että on ehkä välitettykin, mutta en kukkien värivalintaa. Värillä on väliä. Ainakin minulle on. Puhumattakaan, että koen värit pikkaisen eri tavalla kuin normaali ihminen. -Tai normaali nainen. x'D

Varmaan vaikuttaa se ettei ole koskaan kai tarvinnut apinoida kavereiden tykkäämisiä. Eikä väristereotypiaa, joka yhdistäisi tietyt värit johonkin asiaan.

Kattelen tällä hetkellä persikan oransseja kenkiä, joissa on pinkkejäkin kukkia. Tässä on kieltämättä kiero logiikka takana, että joitain esineitä on pakko sietää. Ensinnäkin se, että kengät ovat mukavat on tärkeämpi kuin se miltä ne näyttävät.

Löytyy myös yksi ainoa kirkkaanpunainen esine. Tyyny. Siinä on pingviini. Siedän sitä, koska kuva on söpö ja pikkuinen tyyny on hyvä niskan alla.

Joudun sietämään kammottavia marjapuuronvärisiä kuppeja, koska niistä on hyvä syödä. Ja toukkapurkkeja, joissa on punaiset kannet ja jotka kierrätin helmien säilytykseen. Ainakin löydän ne pöydältä. Ja siimakelan.

Värianalyysi Ukun malliin seuraavalla kerralla?

Galleriauutisia

Artzone one vieläkin telakalla, olihan se kiva nähdä viime kuussa kun avasivat sen hetkeksi, että kaikki on ainakin toistaiseksi talessa siellä. Kovasti Dazilaiset lupailevat, että pian, pian esiin marssitetaan ( taas ) uudentyyppinen kauppa ja uudenlainen Artzone.

Jotenkin tuntuu siltä, että esiin ulkonäkö tulee olemaan yhtä ankean pelkistetty kuten gmailin uusi ulkoasu. =..=’ Eipä ollu häävi esitys! Ainoa hyvä asia on, että teemat ovat edelleen käytössä.

Ja ihan kuin noissa ei olisi tarpeeksi, Y-galleria on myös kohdannut ongelmia. Jollei englanninkielestä ota selvää niin sanotaan lyhyesti, että sivusto ei ole nyt käytössä, siirtävät kuvia serveriltä toiselle koska entinen kone on pimahtanut. -Saa nähdä onko puoletkaan kuvista tallessa enää sen jälkeen...

Niin ja joo, 3000n kävijän rajapyykki tuli Y-galleriassa vastaan torstaina. Pitäisi kyllä kai uskaltaa piirtää rohkeammin ja pitäisi olla hullu, ellei peräti sadistinen mielipuoli 3D otusten kanssa, mutta ei niitäkään ihan kehtaa kiusata äärimmilleen. <..<’

DA:ssa puolessaan taittu 38 000 perjantaina. 83 Kyllä siitä voi olla iloinen. Eihän siitä mitään hyötyä tietty ole, pelkkä numerorimpsu. En mittaa sillä suosiota, vaan sitä, että näkyypä olevan erehdys metsässä. Voisin melkein kiittää yhtä tyyppiä, joka käy favittamassa aivan kaiken mitä ikinä keksinkään laittaa sinne. Itseäni se kyllä alkaa jo ärsyttää se semmoinen. =..=’

Tilastot helvettiin...

Mikä minua suomalaisessa yhteiskunnassa risoo, on se että tilastot pyörittävät tätä maata. Ei mitään vakavasti otettavaa pitäisi koskaan, ikinä perustella sillä, että otetaan joku pieni ryhmä, jolle tehdään galluppi, tehdään tilasto ja esitetään se absoluuttisena totuutena, että näin se on kaikkialla, vaikkei se ihan niin mene. :(

Mutta pitäähän tilastojen tekijöiden saada ruokaa pöytään vai?